Hyvät mu­siik­kiai­hei­set elo­ku­vat ovat har­vas­sa, ja tämä on niistä yk­si. Kant­ri­lau­la­ja­tar Lo­ret­ta Lyn­nin omaelämä­ker­taan pe­rus­tu­va elo­ku­va tun­tuu rea­lis­ti­sel­ta, mut­ta ei lain­kaan so­siaa­li­por­nol­ta. Köyhänä ale­taan, vä­sy­neenä kier­retään ja ad­dik­ti­na kuol­laan. On­nek­si tätä vii­meistä kli­settä ei nyt tar­vit­se seu­ra­ta.

Vaik­ka elo­ku­va ei sitä al­le­vii­vaa, niin omaa ma­te­riaa­liaan esittävä muu­sik­ko on ai­na hen­ki­ses­ti vah­vem­mal­la kuin pelkkä tul­kit­si­ja. Sen ta­kia Sam Phil­lips ku­vit­te­li Carl Per­kin­sin tu­le­van suu­rem­mak­si täh­dek­si kuin El­vis Pres­ley. Luul­ta­vas­ti ta­sa­pai­noi­sem­mak­si ih­mi­sek­si jo­ka ta­pauk­ses­sa. Lyn­nin tu­ke­na oli so­pi­van lap­sen­mie­li­nen mies, jo­ka toi tu­kea ko­ti­rin­ta­mal­le.

Lois­ta­vat näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­set kan­nat­te­le­vat ta­ri­naa. Sis­sy Spa­sek ja Patr­sy Cli­nea näyt­te­levä Be­ver­ly d’An­ge­lo lau­la­vat omat bii­sinsä pe­rin au­tent­ti­sel­la ta­val­la. Nuor­ta Tom­my Lee Jo­ne­sia on ilo seu­ra­ta. Pu­hu­mat­ta­kaan le­gen­daa­ri­sen The Ban­din rum­pa­li-so­lis­ti Le­von Hel­miä, jo­ka ot­taa su­ve­ree­nis­ti isän roo­lin­sa.