Kun­nian­hi­moi­nen ja vii­meis­tel­ty Ja­ne Aus­ten -fil­ma­ti­soin­ti lie­nee pitkäl­ti syytön pa­him­paan puut­tee­seen­sa, jo­ka on se va­li­tet­ta­va to­sia­sia, että jo­ku muu ker­toi jo sa­man ta­ri­nan mon­ta ker­taa eläväm­min.

BBC:n tuot­ta­man upean te­le­vi­sio­sar­jan ja­lanjäl­jissä kul­ke­mi­nen on haas­ta­va tehtävä mil­le ta­han­sa elo­ku­val­le. Sar­jan vii­dessä tun­nis­sa — ja lu­kuis­ten uu­sin­to­jen myötä — tu­tuk­si te­kemät hah­mot ja ta­pah­tu­mat uh­kaa­vat elo­ku­vas­sa jäädä hätäi­sik­si hah­mo­tel­mik­si ja edeltä­jiinsä näh­den kal­peik­si ko­pioik­si. Ti­lan­ne kär­jis­tyy kun elo­ku­va pyr­kii suo­ra­vii­vai­sen vähäe­lei­seen il­mai­suun, jos­sa tu­tut koh­tauk­set kiitävät ta­sai­sel­la vir­ral­la ohi ja hah­mo­jen tun­nes­kaa­la on vi­ri­tet­ty rau­ta­kan­gel­la. Rea­lis­mi voi­si is­keä­kin el­lei edeltäjä oli­si yh­distä­nyt draa­maa ja ko­me­diaa niin vir­heettömällä ajoi­tuk­sel­la.