Down­ton Ab­bey -sar­jan jäl­kielämä jat­kuu toi­seen elo­ku­vaan li­ki sau­mat­to­mas­ti. Ko­mea ja viih­dyttävä epi­so­di pas­sit­taa köö­rin Ri­vie­ran mai­se­miin missä yllä­tys­pe­rintö ko­lis­te­lee lup­sa­kas­ti vaa­te­kaap­pien luu­ran­ko­ja. Myös ää­nie­lo­ku­vien tu­lo saa ta­ri­nas­sa her­kul­li­sen ase­man.

Tyy­li­puh­das ja draa­mal­taan ti­mant­ti­nen elo­ku­va on hi­tu­sen tiu­kal­le vi­ri­tet­ty yrittäessään mah­dut­taa elo­ku­va­mit­taan ta­ri­nan kaa­ren, jo­ka sar­jas­sa oli­si ehkä avau­tu­nut puo­len kau­den yli. Siir­tymät ovat ly­hyitä ja dia­lo­gi pai­koin hie­man hätäistä, mut­ta ko­ko­nai­suus on ele­gant­ti ja fa­ne­ja miel­lyttävä.

Roo­lis­taan van­ha­na krei­vittä­renä muun muas­sa kol­me Em­my-pal­kin­toa ja Gol­den Glo­ben na­pan­nut Mag­gie Smith te­kee tässä exi­tinsä. Ai­ka kul­kee muu­toin­kin hah­mo­jen har­maan­tues­sa ja peh­men­tyessä, mut­ta tai­val on ten­hoa­van tah­di­kas ja ajan­ku­va suo­ras­taan kou­kut­ta­va.