A­ja­tel­laan­pa 1970-lu­kua ja sitä edeltä­nei­den vuo­si­kym­men­ten po­pu­laa­ri­kult­tuu­ria. Kaik­kein suo­si­tuim­mat ja tuot­ta­vim­mat, eivät to­ki kaik­ki, saat­toi­vat ol­la kor­kean ta­son tai­det­ta. Jo­pa epäi­lytt­vimmät il­miöt ku­ten Tom Jo­nes, Bar­ry Ryan tai Ab­ba nou­si­vat vuo­sia myö­hem­min jo­pa val­veu­tu­neim­pien suo­sioon, kos­ka enää ei tar­vin­nut hä­vetä il­miöi­den pe­ri­kau­pal­li­suut­ta. Elo­ku­van puo­lel­la oli sa­moin: suo­si­tuim­mat toi­min­tae­lo­ku­vat, draa­mat ja jo­pa kau­hupätkät saat­toi­vat muut­tua klas­si­koik­si.

Mi­ten lie­nee ny­kyään. Tus­kin­pa vuo­sien päästä tämän päivän is­kelmää tai me­ga­tuo­tan­to­ja muis­tel­laan lämmöllä saa­ti enää kerätä hyl­lyi­hin.

Har­vat poik­keuk­set ovat nyt tar­peen. The Des­cen­dants on yk­si näistä.

En tiedä, pal­jon­ko se net­to­si eikä kiin­nos­ta­kaan, mut­ta se edus­taa selvää me­ga­tuo­tan­toa. Pääo­sas­sa on Geor­ge Cloo­ney ja kä­si­kir­joi­tus sai Os­ca­rin. Pa­ri Gol­den Glo­bea­kin siu­naan­tui. Tästä huo­li­mat­ta ky­seessä on hie­no elo­ku­va.

Se ker­too mie­len­kiin­toi­sen ta­ri­nan suo­raan ha­vai­ji­lai­sis­ta ku­nin­kaal­li­sis­ta pol­veu­tu­vas­ta Mat­tis­ta, jo­ka su­kun­sa pää­mie­henä jou­tuu poh­ti­maan rak­kaan mai­se­man kau­pal­lis­ta hyö­dyntä­mistä. Per­he tun­tuu vie­raal­ta ti­lan­tees­sa, jos­sa vil­lik­ko­vai­mo ma­kaa koo­mas­sa. Elo­ku­van ni­mi tar­koit­taa jäl­keläi­siä.

Ai­ka pitkäl­le to­del­li­suu­teen pe­rus­tu­va ta­ri­na liit­tyy Kua­loa Ranc­hiin, jo­ka on vuo­si­kym­me­nien ajan tul­lut Hol­lywoo­dil­le tu­tuk­si oi­va­na ku­vaus­paik­ka­na (Ju­ras­sic Park, Lost jne). Mo­ni on var­maan kuul­lut alueen ta­ri­nan, mut­ta vas­ta nyt sitä ymmär­ret­tiin hyö­dyntää.

Vieläkö täl­lais­ta vii­saut­ta löy­tyy Yh­dys­val­lois­ta, vieläpä Hol­lywoo­dis­ta? Pak­ko­han sitä on löy­tyä, sillä vii­saus on syn­nynnäistä ja ä­lyk­kyys pelkästään, ai­ka usein, hyvään muis­tiin pe­rus­tu­vaa ja opit­tua. Ky­se on ma­te­ma­tii­kas­ta. Tu­han­nen te­kijän jou­kos­ta löy­tyy kou­ral­li­nen heitä, jot­ka pys­tyät to­teut­ta­maan stu­dioi­den, mark­ki­noi­den ja kam­ree­rien var­jos­sa omaa ee­tos­taan. Pitää vain saa­da pro­duk­tion avain­pai­kat täy­tet­tyä heillä. Oh­jaa­ja Ale­xan­der Pay­ne on eh­dot­to­mas­ti yk­si heistä.