Amerikkalaiseen, epärealistiseen ja väkivaltaa ainakin pintansa alla ihannoivaan toimintaelokuvaan kyllästyneen kannattaa tutustua eteläamerikkalaisten elokuvantekijöiden tarjoamaan realistiseen, totuudenmukaisempaan vaihtoehtoon.
Amerikkalaiseen, epärealistiseen ja väkivaltaa ainakin pintansa alla ihannoivaan toimintaelokuvaan kyllästyneen kannattaa tutustua eteläamerikkalaisten elokuvantekijöiden tarjoamaan realistiseen, totuudenmukaisempaan vaihtoehtoon. Jo City of God (2002) näytti mitä tuleman pitää, ja Tropa de Elite jatkaa vahvoja esityksiä.
Kyse ei ole vain väkivallan, rikollisuuden ja korruption analyysista, vaan samalla ainakin hipaistaan yhteiskunnallisia ratkaisuja ongelmien taustalla. Väheksyä ei voi sitäkään, että ihmiset ovat lihaa ja verta, eivätkä muovailuvahamaisia Hollywoodin luomuksia.
City of Godin käsikirjoittaja Bráulio Mantovani kertoo tällä kertaa Rio de Janeiron poliisin eliittijoukoista, mustapaidoista, joiden riveihin ei ole korruptioon alttiilla kokelaalla mitään asiaa. Tämä varmistetaan koulutuksella, johon verrattuna Full Metal Jacket vastaa suurin piirtein kansalliskaartia. Elokuvan upseeri väittää, että koulutus on kovempi kuin Israelin armeijassa. Pitänee paikkansa.
Kerronta jakautuu tyylikkäästi ei liian monimutkaisiin takautumiin. Kertojan käyttö ei ainakaan tällä kertaa haittaa, vaan lisää realistista otetta.
Tekijät uskaltavat jopa nostaa paavin kepin nenään. Rion vierailulle tuleva paavi panee favelat sekaisin, koska hän haluaa vasta-argumentoinneista huolimatta yöpyä lähellä slummikortteleita. Mustapaitojen täytyy siten tyhjentää alue rikollisista, ja sitä ei tehdä ilman kidutusta ja viattomien kuolemaa.
Brasilia on ihmeellinen maa. Seurasin sikäläistä elämisen mallia siskon perheen kautta, kun se elokuvan tapahtumien aikaan asui muutaman vuoden maassa. Riossakin kävimme vain hetki paavin vierailun jälkeen.
Katsojan on hyvä huomata, että juuri missään maassa ei voi törmätä niin suureen hyvyyteen ja pahuuteen kuin valtavassa Brasiliassa. Rikkaat ovat sulkeutuneet vartioiduille alueilleen, ja kaikki tapaamani ihmiset olivat väkivallan kokemuksia rikkaampia. Liikemiehet ajoivat vanhoilla autoilla ja repivät toimistosta lähtiessään kravatit kaulasta. Kääntöpuolena ihmiset olivat sydämellisiä.
Turisti törmää favelojen huumerikollisuuteen vain harvoin, vaikka tiedät Copacapanaa reunustavilla kaduilla, että sinua skannataan koko ajan. Mutta paikallisella nakkikopilla eli kaakaokojulla ei saa turpiinsa. Vaarassa olet vain syystä eli omaisuutesi vuoksi.
Dokumentinomainen kuva ajaa hyvin asiansa, ja ääniraita elää hyvin mukana toiminnassa. Ei ekstroja. (PS)