Uu­si haa­mu­jen­gi on hä­din tus­kin aset­tu­nut ko­dik­seen New Yor­kin le­gen­daa­ri­seen pa­loa­se­maan kun jo uu­si jää­kau­si uh­kaa Man­hat­ta­nia. Ta­pah­tu­mien ka­ta­lyyt­tinä toi­mii ikiai­kai­nen pa­huus, jo­ka juo­nii va­pau­tu­mis­taan ase­tel­len do­mi­not jär­jes­tyk­seen yk­si ker­ral­laan.

Kuu­des haa­mu­jen­gi-e­lo­ku­va löytää paik­kan­sa nä­tis­ti ku­vi­tet­tu­na haa­mu­seik­kai­lu­na, jo­ka ei ehkä ai­van mais­tu ko­koil­lan elo­ku­val­ta, mut­ta aset­tuu kui­ten­kin jo­hon­kin tv-sar­jan ylä­puo­lel­le. Ku­vi­tus on nät­tiä ja ta­ri­na elo­ku­va­mit­taan so­vi­tet­tu­na jou­he­va. Myös saa­gan van­ha kaar­ti nähdään nyt me­nos­sa mu­ka­na Venk­ma­nis­ta Stant­ziin ja Zed­de­mo­res­ta Mel­nit­ziin. Kie­lenkäyttö on pai­koin yllättävän roi­sia k12-e­lo­ku­vaan, mut­ta tun­nel­ma on pas­se­lin seik­kai­lul­li­nen ja huu­mo­ri kuk­kii pai­koin pal­kit­se­vas­ti.

E­lo­ku­va on ko­meim­mil­laan New Yor­kin ka­tu­ja esi­tel­lessään. Miljöi­den pa­ti­na ja vuo­si­sa­to­jen to­mu tois­tu­vat us­kot­ta­vas­ti. Pa­lo­mies­ten hen­gi­tys ei huu­rus­tu al­ku­koh­tauk­ses­sa, jää kas­vaa piik­keinnä le­lu­mai­ses­ti ja maail­mo­jen vä­li­nen port­ti jää viit­teel­li­sek­si. Ko­ko­nai­suus on sil­ti vä­rikäs, vi­vah­tei­kas ja mauk­kaas­ti som­mi­tel­tu.