At­te Blo­min, Ch­ris­tian Sc­hwind­tin ja Hen­rik Ot­to Don­ne­rin Lo­ve Re­cords syn­tyi vas­ta­pai­no­na Toi­vo Kär­jen ja Mu­siik­ki-Fa­ze­ris­ta muok­kaan­tu­neen Finn­le­vyn yli­val­lal­le. Kol­mi­kon eriä­vistä tar­koi­tus­pe­ristä huo­li­mat­ta, se loi ympä­ril­leen rei­lus­sa kym­me­nessä vuo­des­sa ka­ta­lo­gin, jon­ka syn­ny­tys­työ tun­tuu edel­leen mah­dot­to­muu­del­ta.

Nyt, vii­si­kym­mentä vuot­ta myö­hem­min, pyr­kii ko­ti­mai­nen elo­ku­va­viih­de ja -tai­de tar­tut­ta­maan kan­saan omil­la kei­noil­laan sitä päämäärä­tie­toi­suut­ta ja in­to­hi­moa, jol­la isom­pia­kin val­ta­kun­tia on saa­tu nou­suun. Näinä pet­ty­mys­ten ja synk­kien uu­ti­soin­tien ai­koi­na on viih­teel­le suo­tu ja­lo tehtävä. Siinä missä 1960-lu­vun tun­nel­mia ko­hot­ti kol­men nuo­ru­kai­sen aja­tus suo­ma­lai­sen mu­siik­ki­kult­tuu­ri­kentän laa­jen­ta­mi­ses­ta, ky­ke­nee Alek­si Mä­kelän oh­jaa­ma Lo­ve Re­cords – An­na mul­le Lo­vee nos­tat­ta­maan tämän­het­ki­siä mie­len­mai­se­mia yrittä­jyy­den, vai sa­noi­si­ko, yrittä­mi­sen hen­gellä.

D­ra­ma­tur­gian­sa puo­les­ta An­na mul­le Lo­vee on puo­lit­tai­ses­sa ta­sa­pai­nos­sa. Joh­to­kol­mi­kon per­soo­nal­li­suu­det kes­kinäi­si­ne vä­lei­neen ja vä­li­rik­koi­neen on­nis­tu­taan tuo­maan esiin, yri­tys­ku­vaa sa­mal­la ra­ken­taen. Va­li­tet­ta­vas­ti on vai­kea nähdä le­vy­mo­gu­li­kol­mi­kon rak­kau­sa­sioi­den kiin­nos­ta­van suur­ta yleisöä.

Lo­ven ka­ta­lo­gin kes­kei­nen ma­te­riaa­li rul­laa taus­tal­la kro­no­lo­giaa ko­ros­taen. Ko­ti­mai­sen elo­ku­van hel­ma­syn­nit, ryhmä­koh­taus­ten vail­li­nai­nen ko­reog­ra­fia, ja avus­ta­ja­ve­tois­ten koh­taus­ten tai­dol­li­set puut­teet, na­ker­ta­vat jäl­leen ko­ko­nai­suut­ta. Ryhmä­koh­taus­ten heik­kouk­sia ei edes tai­dol­la poi­mi­tut ca­meo-roo­lit tai Pi­ni Hells­ted­tin tai­do­kas ka­me­ra­työ peitä.

Jark­ko Nie­men mo­niu­lot­tei­nen, yhtäai­kai­ses­ti hie­no­va­rai­nen ja jämäkkä roo­li sai­rau­den kans­sa pai­ni­va­na in­to­hi­moi­se­na At­te Blo­mi­na hal­lit­see kak­si­tun­tis­ta, tah­ti­puik­ko on Nie­men ojen­nuk­ses­sa. Herkkä Ali­na Tom­ni­kov reittä pit­kin ka­pua­va­na, jul­ki­suu­des­ta unel­moi­va­na An­na­na tuo Lo­ve Re­cord­sia mo­der­niin ai­kaan. Rin­nas­tuk­set tei­nie­lo­ku­va­ku­vas­toon ovat ole­mas­sa, le­vy­lau­la­ja­haa­veen to­teu­tu­mi­sen eteen ol­laan val­mii­ta te­kemään li­hal­li­sia­kin pa­nos­tuk­sia. Tom­ni­ko­vin hah­mo ei suo­ra­nai­ses­ti rin­nas­tu ke­henkään tun­net­tuun ar­tis­tiin, yhtäläi­syyk­siä löy­tyy kui­ten­kin jo­kai­sen le­vy-yh­tiön ka­ta­lo­gis­ta. (VA)