Kerrankin käy etukannen mainoslausetta uskominen.
Kerrankin käy etukannen mainoslausetta uskominen. Jos ei tästä kyynel irtoa tai edes silmännurkka kostu, niin onpa kumma. Ainakin koiranomistajat liikuttuvat varmasti.
Hachiko on usein elokuvattu tositarina japanilaisesta akita-koirasta, joka isäntänsä kuoltua tuli joka aamu yhdeksän vuoden ajan, kuolemaansa saakka, odottamaan juna-aseman eteen. Nyt se on siirretty Lasse Halmströmin osaavin ottein Yhdysvaltain itärannikolle.
Akitat olivat ensimmäisiä koiria, joita ihminen kesytti kumppanikseen. Yhteinen taival alkoi todenteolla jo 4 000 vuotta sitten ja jatkui samuraiden rajussa huomassa. Hachiko on rinnakkaisteos hieman samantapaiselle tarinalle elokuvassa Bim Mustakorva, joka vuonna 1977 oli ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarille. Lastenelokuvaksi Stanislav Rostotskin ohjaama Bim sisälsi mielenkiintoisia piilomerkityksiä 1970-luvun Brezhnevin ajan Neuvostoliitosta maan elokuvatuotannon perinteiden mukaisesti. Hachiko on puolestaan täysin putsattu kaikista yhteiskunnallisista tavoitteista.
Ratkaisu on oiva, sillä nyt liikutaan perusinhimillisyyden ytimessä. Tärkeintä toteutuksessa on se, että se malttaa välttää liiallista imelyyttä. Richard Gerekin tuntuu päässeen uuteen vetoon, tylsän kymmenvuotisensa jälkeen.
Laadukas kuva ja ääniraita. Ei ekstroja. (PS)