Mi­ka Kau­rismä­ki ei ole saa­nut oi­keas­taan Ar­vot­to­mat –k­las­sik­kon­sa jäl­keen Suo­mes­sa sitä ar­vos­tus­ta, mikä hä­nel­le kuu­lui­si. Ve­li Aki on käyttä­nyt me­nes­tyk­sekkääs­ti sa­maa sab­luu­naan­sa vuo­si­kau­sia, kun van­hem­pi Kau­rismä­ki on pys­ty­nyt mie­len­kiin­toi­siin töi­hin eri tyy­li­la­jeis­sa (par­haat ovat to­sin ai­ka au­teur­mai­sen sa­man­tyy­li­siä ku­ten Zom­bie ja kum­mi­tus­ju­na, Klaa­ni, Ros­so, Hel­sin­ki Na­po­li All Night Long). Elämältä kai­ken sain jää tässä seu­ras­sa vä­li­työk­si. En­nen kaik­kea näin on sen ta­kia, et­tei elo­ku­va oi­kein tiedä, mitä la­ji­tyyp­piä se edus­taa. On­ko se draa­ma, ko­me­dia vai­ko luo­taus ny­kypäivän so­siaa­li­siin pul­miin?

Ta­val­laan se luo omaa syn­tee­siään Ro­man Po­lans­kin Veit­si ve­destä –k­las­si­kos­ta Mi­ka Wal­ta­rin Vie­ras mies tu­li ta­loon –­ro­maa­niin tai Ju­ha­ni Ahon Ju­haan maus­taen jän­ni­tettä tu­si­nat­ril­le­rien pa­ro­dial­la.

A­loi­tus on jo­pa mai­nio, kun kat­so­ja vain nyö­kyt­te­lee, kuin­ka sa­mas­tu­mi­nen on help­poa. Juo­pot­te­le­va alz­hei­me­ri­lai­nen, van­han ta­lon re­mon­toin­ti, nai­sen lap­suu­des­ta joun­tu­vat agg­res­siot, mus­ta­suk­kai­suus, kai­ken­lai­set hui­ja­rit ja han­ka­la tei­ni­tyt­työ. Siinäpä tut­tu­ja jut­tu­ja kai­kil­le, osal­le meistä lä­hempänä ja osal­le kauem­pa­na. Kaik­ki kui­ten­kin tietävät ta­ri­nan.

On­gel­ma­na on si­ten kä­si­kir­joi­tus ja dia­lo­gi, joi­hin ei ole saa­tu kun­non särmää. Jos näyt­te­lijöi­den työ kaut­ta lin­jan ei toi­mi­si näin hy­vin, tu­lok­se­na oli­si ai­ka­moi­nen pan­nu­kak­ku. Ve­sa-Mat­ti Loi­ri pys­tyy var­sin­kin elo­ku­van al­ku­puo­lel­la väis­te­lemään koh­tuul­li­sen hy­vin omia kli­seitään, mut­ta kaik­kein pa­ras suo­ri­tus kuu­luu Le­ni­ta Su­del­le goot­ti­tytön per­soo­nal­li­ses­sa roo­lis­saan.