Moni ihmetteli Peter Jacksonin vetoa ryhtyä tekemään King Kongin uudelleenfilmatisointia Sormusten Herra –trilogian jälkeen, mutta lopputulos on tavanomaisen pullistelun sijaan yllättävän älykkäänoloinen ja viihdyttävä monsteriseikkailu, joka varmasti vetoaa tänä päivänä laajempaan yleisöön kuin aiemmat primitiivisemmät filmatisoinnit.
Moni ihmetteli Peter Jacksonin vetoa ryhtyä tekemään King Kongin uudelleenfilmatisointia Sormusten Herra –trilogian jälkeen, mutta lopputulos on tavanomaisen pullistelun sijaan yllättävän älykkäänoloinen ja viihdyttävä monsteriseikkailu, joka varmasti vetoaa tänä päivänä laajempaan yleisöön kuin aiemmat primitiivisemmät filmatisoinnit. Yksinkertainen tarina ei ole kokenut valtavia muutoksia, joskin gorillasta on nyt tehty hieman aiempaa inhimillisempi ja siten tietyssä määrin myös vähemmän pelottava uhka. Sen sijaan elokuvan kuvasto on saanut huiman uuden silauksen, joka ei rajoitu vain erikoitehosteisiin: elokuvan maailma on komea ja täynnä elämää niin New Yorkin kaduilla kuin Pääkallosaaren viidakoissa. Tärkeämpää kuitenkin on, että hahmoilla tuntuu nyt ensikertaa olevan todellisia motiiveja, tunteita ja luonteenmukaisia reaktioita kaiken myllerryksen keskellä. Viihdyttävä, jännittävä, hauska ja lähes koskettava elokuva – enempää olisi vaikea kuvitella monsterielokuvalta toivovansa.
Kun kyse on vuoden referenssiteoksesta ovat odotukset teknisen toteutuksen suhteen korkealla. Erinomainen kuva on paitsi kauttaaltaan miellyttävän tarkka, myös ensiluokkaisen vivahteikas ja kylläinen väritoistoltaan. Kong on animoitu upeasti, eikä jättigorillan elävyttää tarvitse kyseenalaistaa jos ylipäätään on valmis tarinaan eläytymään. Myös digitalisoitu New York ja viidakkosaari ovat kumpikin omilla tahoillaan henkeäsalpaavaa ihailtavaa. Samaa ei kuitenkaan yllättäen voi sanoa aivan kaikista tehosteista: ajoittain CGI-viidakkoon upotetut elävät näyttelijät erottuvat hieman turhan selkeästi taustastaan ja vastaan tulevat dinosaurukset tuntuvat usein muovisemmilta ja yksiulotteisemmilta kuin olisi sopinut odottaa. Teknisesti virheetön ääniraita on myös sisällöllisesti hiottu: dialogi toistuu moitteettomasti ja tehosteet toimivat kaikissa ulottuvuuksissa täysipainoisesti. Myös James Newton Howardin musiikki toimii mukavasti, vaikka anti ehkä lopulta jääkin hieman tasapaksuksi ja unohdettavaksi.
Yhden levyn versio tarjoilee lisukkeiksi Volksvagenin ja New Yorkin mainoksen. Kahden levyn julkaisun varsinaisista ekstroista löytyy ohjaajan alustus, ansiokas dokumentti vuoden 1933 New Yorkista, dokumentti Pääkallosaaresta ja hienosti järjestetty kokoelma making of –materiaalia jälkituotantopäiväkirjojen muodossa. Päiväkirjapaketti tuntuu tosin hyvin irralliselta ilman erikseen myytävää tuplalevypakettia, joka sisältää päiväkirjat esituotanto- ja kuvausvaiheista. Myös ohjaajan kommenttiraitaa, anamorfista traileria ja yhtenäistä making of –dokumenttia jää tässä vielä kaipaamaan. (IJ)