Newyorkilaiset Ellen sekä Leo Vidales eivät elä rakkauselämänsä hekumaa.
Newyorkilaiset Ellen (Michelle Williams) sekä Leo Vidales (Gael García Bernal) eivät elä rakkauselämänsä hekumaa. Leon ulkomaille suuntautuvat työmatkat tietokonepelikehittelijänä yhdistettynä Ellenin stressaavaan arkeen suurkaupungin rankoissa sairaalaolosuhteissa etäännyttävät nuorta paria toisistaan. Perheen yhteinen lapsi, Jackie (Sophie Nyweide) saa varmempaa läheisyyttä sekä äidillistä kosketusta perheen filippiiniläiseltä taloudenhoitajalta Glorialta (Marife Necesito). Ahkeran työläisen omat pienokaiset saavat huomiota äidiltään keskeneräisen taloprojektin muodossa tuhansien kilometrien päässä.
Mammutti on ajankohtainen elokuva vanhempien asettamista tavoitteista perheen (näennäisen) hyvinvoinnin eteen. Edellinen sukupolvi saattaa kerätä rahaa jälkikasvun elämää muka helpottaakseen. Todellisuudessa kärsiviä ovat yhtä lailla molemmat sukupolvet.
Mammutti käsittelee globalisaation ongelmia ruohonjuuritasolla, yrittäen selvittää modernin liiketalouden rajoittamattoman liikkumisen mukanaan tuomia hankaluuksia pienemmässä mittakaavassa. Esillä on suurten etäisyyksien ja kiistelevien työaikataulujen yhteensopimattomuus perhepiirin ja kodin edun kanssa. Laajalti puntaroitu yksinäisyys esitellään vertauksellisesti niin Thaimaanmatkan houkutuksina kuin kattoterassin kuntopyöränä. Rikkaus ei ole onnen tae ohjaaja Lukas Moodyssonin maailmassa, sitä takaavien kuvien virkaa toimittaa mammutinluinen mustekynä liikelahjana, symbolina tyhjyydestä, turhamaisuudesta ja onnettomuudesta.
Useimmiten elokuvantekijä lähtee hakemaan epäonnista äiti-lapsi-suhdetta vaikeiden ja toisiinsa sopimattomien luonteenpiirteiden kautta, riitelyä korostaen. Lukas Moodysson on hakenut syyn pinnan alta, esitellen Ellenin epäaitouden äitiroolissa hillitysti pikkuhiljaa. Yksi elokuvan sivistyneistä, pikanteista teemoista on upotettu käsittämättömän taidokkaasti lapsen ja taloudenhoitajan suhteeseen. Vanhemmuus esitetään taitona, joka ei tule koskaan olemaankaan kaikkien ulottuvilla.
Moodysson on elokuvan suuria moralisoijia. Vaikka mies kertookin kuvallista tarinaansa monesti tarkkailijan osassa, eikä paha todella saa aina palkkaansa, on miehen tavoitteet selkeästi myös olla kasvattajana. Moodyssonin elokuvan kyseessä ollessa, lapsuuden aikainen loppuminen, ja lasten ja aikuistenkin hyväksikäyttö — tavalla tai toisella — on jälleen esillä, tällä kertaa sivulla kulkevissa juonissa.
Tavattoman kirkas ruutu, realistista kuvaa ja kuvausta. Puhe toistuu erinomaisilla nyansseilla, ääniraita on kaunis kuin elokuvansa, sen olemassaolon unohtaa. Moodysson, tapojensa mukaan, käyttää voimakasäänistä musiikkia kuljettamassa. Valitettavasti ei lisämateriaaleja. (VA)