Noin 22 vuot­ta en­simmäi­sen di­no­puis­ton jäl­keen te­kijät ovat taas pys­tyttä­neet uu­den ul­ko­ruo­kin­ta­sa­fa­rin, eikä ruo­ka­lis­ta ra­joi­tu nyt muu­ta­maan tes­ti­ryhmäläi­seen vaan buf­fet-pöytään on ta­lu­tet­tu yli 20.000 mak­sa­vaa vie­ras­ta. T-Re­xi on nyt van­ha jut­tu, jo­hon kylläs­ty­neel­le yleisöl­le täy­tyy ha­kea uu­sia elä­myk­siä gee­ni­ma­ni­pu­laa­tion kaut­ta.

God­zil­laa, Pi­ran­ho­ja ja lu­ke­mat­to­mia mui­ta mons­te­ri-kas­tin viih­dyk­keitä seu­raa­va seik­kai­lu ei ole hu­kan­nut al­ku­peräistä DNA:­taan vaan toi­mii yhä hyvänä hu­vi­puis­toa­je­lu­na al­ku­peräi­sen ja­lanjäl­jissä. Mo­nel­la ta­paa tämä mais­tuu elo­ku­val­ta, jo­ka al­ku­peräi­nen Ju­ras­sic Park oli­si ol­lut mikä­li se oli­si teh­ty vas­ta tänä­vuon­na. Suu­ren mit­ta­kaa­van hu­vi­puis­ton esit­te­levä ja las­ten näkö­kul­mas­ta osal­taan läh­tevä seik­kai­lu ei hämmäs­tytä enää al­ku­peräi­sen jäl­keen, mut­ta se ei liioin tun­nu val­jul­ta ko­piol­ta­kaan. Tämä ei ole mes­ta­ri­teos, mut­ta pas­se­li jat­ke saa­gal­le.

E­lo­ku­van tar­joa­mat Pom­pe­jin lop­pu­ku­vat ovat alus­ta as­ti väistämättö­miä, mut­ta hah­mo­ka­val­kaa­di on ve­toa­va ja tai­val suo­ra­vii­vai­sen viih­dyttävä. Urau­nel­mis­ta ja la­jien vä­li­sestä yh­teis­työstä am­men­ta­va sa­no­ma häi­lyy jos­sa­kin kli­seen ja toi­vea­jat­te­lun vä­lissä, mut­ta tämä jää hel­pos­ti ry­mis­te­lyn jal­koi­hin. Elo­ku­va toi­mii sekä nos­tal­giat­rip­pinä, että uu­den su­ku­pol­ven kas­tee­na, ja tämä on saa­vu­tus.