”A­me­ri­ca, fuck yeah, we gon­na sa­ve this mot­her­fuc­kin’ day, yeah”. South Par­kin te­kijä­kak­sik­ko Matt Sto­ne ja Trey Par­ker liet­soo it­sensä pyhään vi­haan Jer­ry Bruck­hei­me­rin ja kump­pa­nei­den pul­lis­te­lus­pek­taak­ke­lei­ta vas­taan.

To­teu­tus­ta­vak­si on va­lit­tu her­kul­li­ses­ti 1960-lu­vun Myrs­ky­lin­nuis­ta tut­tu nuk­kea­ni­maa­tio tyy­liin ”­pa­rem­pi vaan, kun na­rut nä­kyvät”.

In­hot­ta­va hur­raaisän­maal­li­suus, oli se sit­ten ame­rik­ka­laislähtöistä tyh­mien ää­nestä­jien dik­ta­tuu­ria tai poh­jois­ko­rea­lais­ta saa­ti ter­ro­ris­tilähtöistä hir­mu­val­taa, pai­ne­taan sin­ne min­ne se kuu­luu­kin. Syväl­le.