Mimi Lederin mehukkaasti ohjaama mestarivarkaiden keikkakuvaus kumartaa hauskalla tavalla heist-lajityypin klassisille elokuville, mutta jaksaa samalla kehittää uusia ja pirteitä tapoja kuvata poikkeusyksilöitä toimissaan.
Mimi Lederin mehukkaasti ohjaama mestarivarkaiden keikkakuvaus kumartaa hauskalla tavalla heist-lajityypin klassisille elokuville (Topkapi, Rififi), mutta jaksaa samalla kehittää uusia ja pirteitä tapoja kuvata poikkeusyksilöitä (Morgan Freeman, Antonio Banderas) toimissaan. Kliseitäkin tapaillaan, kun keikkaa pitää suunnitella, ja konkaripoliisi (Robert Forster) hengittää niskaan.
Parasta elokuvassa on se, ettei se ole mitenkään toimintapainotteinen, vaikka alun metrokohtaus toimii räväkästi. Tunnelma on kuin William Friedkinin Kovaotteisissa miehissä, ja psykologia ja rapsakat huijaukset ovat pääosissa.
Oman suolansa antaa se, että kohteena on Romanov-jalokiviliike New Yorkissa ja legendaariset vallankumousvuonna kadonneet Fabergé-munat. Taustalla elää kaupungin Pikku-Venäjä. Kulttuurintuntemus nousee tavallista korkeammalle.
Ikävä kyllä tekijät eivät ole nähneet Arvo Tuomisen hienoa tv-dokumenttia, joka paljasti munat suomalaisten käsityöläisten tekemiksi. Suomessahan pietarilaisten hulluja tilauksia ei juuri arvostettu, sillä niitä pidettiin mauttomana kitschinä. Nyt niistä ainakin tämän elokuvan mukaan maksetaan 20 miljoonaa dollaria kappale. Se jos joku on mautonta.
Laadukas ja tarkka kuva eksyy halo-värinän syntiin vain alkujakson pilvenpiirtäjäpanoroinneissa. Laadukas ääniraita. Ekstroissa 8 min. haastatteluja, traileri ja 20 min. kuvauspaikkanauhoituksia. Väärä kesto takakannessa. (PS)