Pu­he­ri­pu­li­nen draa­ma yl­peästä ros­ka­kus­kis­ta (Den­zel Was­hing­ton), jo­ka ka­pi­noi elämänsä ra­ja-ai­to­ja vas­taan lä­hei­sil­leen pitä­missään pa­lo­pu­heis­sa. Sa­mal­la mies yllä­pitää omia ai­to­jaan sekä ko­tin­sa että per­heensä ympä­rillä, mut­ta ei pelkää as­tua it­se ra­jan toi­sel­le puo­len.

Vah­van näy­telmämäi­nen elo­ku­va luot­taa pa­riin tar­kas­ti ra­jat­tuun ta­pah­tu­ma­paik­kaan ja hengäs­tyttävään määrään vuo­ro­sa­no­ja. Pu­he aal­toi­lee pesä­pal­los­ta tu­le­vai­suu­den pel­koi­hin ja toi­vei­siin, ar­jes­ta ai­na sen rik­ko­viin pal­jas­tuk­siin. Ta­ri­na on ri­kas ja pol­vei­le­va, ih­mi­set sen kes­kellä kiin­nos­ta­via, mut­ta rei­lun kah­den tun­nin ai­ka­na ker­ron­nan näy­telmämäi­syys tun­tuu ras­kaal­ta pai­nol­ta li­haa vas­ten.

Pe­rio­di­luo­kan yh­teis­kun­ta­ku­vaus ra­joit­tuu tässä naa­pu­rus­ton sfää­riin ja kom­men­toi­dut il­miöt pääo­sin ar­kis­ten sat­tu­mus­ten ta­sol­le, mut­ta ker­ron­nan tem­po ja Was­hing­to­nin vetämä ka­ris­maat­ti­nen näyt­te­lijä­kaar­ti saa ko­ko­nai­suu­den mais­tu­maan pääo­sin us­kot­ta­val­ta pa­lal­ta elämää.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Au­gust Wil­so­nin näy­telmään.