Chapmanin perhe vierailee vihannekseksi muuttuneen isoisän luona.
Chapmanin perhe vierailee vihannekseksi muuttuneen isoisän luona. Perheen Billy-esikoinen jää hetkeksi kaksin vanhuksen kanssa ja kas kummaa, miekkonen herää henkiin. Vanhuksen viestinä on pelotella joulun mukanaan tuomista rangaistuksista.
Uhkakuvat toteutuvat, joulu 1971 osoittautuu epäonniseksi Chapmaneille. Ahdistava tunnelma välittyy myös kotikatsomoihin. Elokuvan raaistava maine ja klassikkoasema kauhuhyllyissä ei poista taustalla olevaa hyvää lähtötilannetta.
Tarpeeton väkivalta, tai edes sen näkeminen, lisää lapsen pelkoja rangaistuksi tulemisesta. Billyn traumat eivät poistu vuosien saatossakaan, vaan takaumat ja painajaiset tuovat verimuistot mieleen. 1980-luvulle siirryttäessä nuorisoelokuvamaisuus korostuu.
Näytteleminen ja toistettu dialogi on viety b-kauhuasteikoillakin ylitse. Aikuisikään ehtinyt Billy (Robert Brian Wilson) lienee valittu tähdittämään pelkästään ulkoisten avujensa suomin avuin. Naisrooleihin castaaminen on tapahtunut vuosikymmenelle tyypillisesti rintavarustuksiin perustuen.
Lempeä väritys, vanhoja VHS-kopioita ei todella tule ikävä. Tarkkuusosasto jättää hiukan toivomisen varaa. Filmimateriaali on epätasalaatuinen. Tuntuu kuin materiaalit olisi kerätty eri lähteistä. Nostalgianhakuiset voisivat kuvitella, että verisimmät kohdat on jouduttu hakemaan leikkauspöydältä vuosien takaa. Heikommissa pätkissä kuva aaltoilee poikittaisina juovina. Ääniefektien kanssa on pelleilty turhaan. Kauhuefektejä korostetaan traditioita kunnioittavilla syntetisaattorihehkutuksilla. Elokuvaa edeltää trailerit. Suomentajan elokuvassa käyttämä "Jouluyö, kuoleman yö" ei ole vakiintunut onneksi kansipapereihin asti. (VA)