Ehkä joku vielä tekee sellaisenkin kotimaisen, jossa kieli on tärkeä ja olennainen osa filmiä siinä missä lennokas leikkaus tai trendikäs taustamusiikki.
Ehkä joku vielä tekee sellaisenkin kotimaisen, jossa kieli on tärkeä ja olennainen osa filmiä siinä missä lennokas leikkaus tai trendikäs taustamusiikki. Milloin meillä nuorison ja kadun kieli soi ja laulaa, elää ja sykkii kuin Shakespeare Baz Luhrmannin Romeossa ja Juliassa. Kenestä suomifilmin Aleksis Kivi?
Young Love on amatöörimäinen elokuva, josta löytyy enemmän rujoutta kuin runoutta. Teatterin ovelle se kuitenkin keräsi Kokkolan ensi-illassaan jonoja. Suomalaisista nuorten asioita käsittelevistä elokuvista on kova puute.
Young Love kertoo 13-vuotiaasta Jukasta, joka tutustuu aikuisten maailmaan sillä aikaa kun yksinhuoltajaäiti viipyy työmatkalla. 19-vuotias naapurintyttö Johanna kiinnostaa ja tämän ikkunaa on kätevä tähystää isän kameran pitkällä putkella. Pahainen tirkistely herättää yllättäen Jukan miehisen suojeluvaiston, kun poika joutuu todistamaan Johannan isäpuolen aggressiota.
Johanna on elämässään jumittunut teini. Jukan mielenkiinto ja auttamisyritykset vahvistavat nuoren naisen itseluottamusta. Johannan kautta Jukka saa kurkistaa lapsilta kiellettyyn, ennen kuin mieli on vielä kypsä käsittelemään seurauksia.
Kurkistus aikuisuuteen
Toinen tärkeä henkilö Jukalle on kuvaamataidonopettaja Martti, vanhaksi kommariksi ja homoksi tiedetty persoonallisuus, jonka avulla Jukka oppii jotain valokuvaamisesta ja ehkä elämästäkin. Kun isältä peritty kamera menee rikki, Jukka saa Martilta tilalle entistä ehomman.
Miehisyyskin on pitkä putki. On koettava kolhuja, ennen kuin homma toimii, kuuluu Young Loven sanoma. Lapsuuteen ja kasvuun kuuluva uuteen kurkottaminen on nuorten elokuvalle hyvä teema. Jukka näkee häivähdyksen tulevaisuuttaan, maistaa hedelmää kunnes huomaa, että on parempi odottaa vielä muutama vuosi. Autoharrastuksessa saa päristellä tarpeeksi ja mukavinta on piirittää itsensä ikäisiä tyttöjä.
Young Love juuttuu liikaa valokuvaamiseen. Kuvaaja Johann Sigfusson ja ohjaaja-käsikirjoittaja Arto Lehkamo rakentavat siistejä, hyvin valaistuja kuvia. Kertomus otosten välillä ei kuitenkaan kulje. Filmistä tulee glamourvalokuvaajan päiväuni — tiedättehän tuon kameraharrastuksen, jossa tyyli on pääasia ja imee kohteista kaiken elämän.
Opettavaisen elokuvan pahin vika on sen tympeä kaksinaismoraali. Opettajan erilaisuudelle on annettu runsaasti tilaa, mutta ymmärryksessä on ansansa. Lasta käytetään hyväksi vanhan miehen nujertamisessa. Astaloiksi kelpaavat Raamattu ja aids. Eivätkä tekijät ole tyytyväisiä, ennen kuin ukkopaha on kieltänyt myös synnillisen vasemmistolaisuutensa.
Glamourkuvaajan päiväuni
Pojan uteliaisuuden varjolla elokuvantekijät pääsevät riisuttamaan kaunista naisnäyttelijää useampaankin kertaan. Mielikseen sitä katsoo, mutta mihin näitä kuvia tarinan tai sen kerronnan kannalta tarvitaan?
Young Loven nuoret näyttelevät kyllä raikkaasti. Joonas Nordmanista voi hyvinkin kehittyä Suomen Haley Joel Osment. Nordman on fiksu, roolissaan kypsyvä kaveri, jolla tarinan sanoin on ”vahva mutta herkkä luonne”. Saija Lentonen on koko ajan kaunis ja luonteva silloinkin, kun joutuu tulkitsemaan käsikirjoituksen hölmöyksiä.
Oppilastyönä valmistuneessa elokuvassa vilahtelee filmimaailman ja musiikin tähtösiä. Jaakko Salovaara soittaa DJ:nä mallikisassa, Kemopetrol koulubileissä. Reidar Palmgren, Jarmo Mäkinen ja tv:stä tuttu Janne Virtanen näyttäytyvät. Entinen Kokkolan kaupunginteatterin näyttelijä Juha Svahn vilahtaa lehtikuvaajana. Young Loven tuotantoassistenttina on toiminut Keski-Pohjanmaan Opiston teatteri-ilmaisunohjaajalinjalta valmistunut Marko Savola. (HB)