Berliinin elokuvafestivaalien Hopeisen Karhun voittanut kaupunkikuvaus yhdistelee holtittomasti viatonta rakkautta ja järjestäytynyttä rikollisuutta.
Berliinin elokuvafestivaalien Hopeisen Karhun voittanut kaupunkikuvaus yhdistelee holtittomasti viatonta rakkautta ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Nuorten ihmisten rakastuminen jää valitettavan etäiseksi, ehkä osin liian korean ulkokuoren vuoksi. Jos ohjaaja olisi syventynyt elokuvan mielenkiintoisimpiin teemoihin, nuorison päämäärättömyyteen ja vanhempien välinpitämättömyyteen, olisi kokonaisuus varmasti ollut hallitumpi. Kuten perinteiseen aasialaiseen tyyliin kuuluu, niin myös tässä taiwanilaiselokuvassa herkutellaan teinitytöillä. Välillä tytöt joutuvat väkivallan välikappaleiksi ja välillä taas myyvät vähissä vaatteissa ”yrttilehtiin” kiedottuja pähkinöitä ohikulkijoille. Vaikka näitä ”yrttejä” myydään Taiwanissa laillisina ja pähkinät ovat näemmä oikeastikin tyttöjen ainoa virallinen myyntituote, ei elokuva missään tapauksessa sovi ala-asteikäisille. Suomen Elokuvatarkastamossa on taidettu sokaistua samaisiin pikkutyttöihin, ei katsottu todellisiin tapahtumiin elokuvan takana.
Kuva on mattapintaisuudestaan huolimatta tarkka, värit ovat erityisen lämpimät. Ääniraita ei ole aivan kuvan veroinen. Puhe jää etäälle. Lisämateriaaleja ei ole lainkaan. (VA)