Kun Tap­pa­va ase -sar­jan ykkö­se­lo­ku­va tu­li Suo­men teat­te­ri­le­vi­tyk­seen, en ar­vos­tel­lut sitä ai­van kär­keen. Kak­si­kym­mentä vuot­ta myö­hem­min kui­ten­kin ih­met­te­lee, kuin­ka hyvä Mel Gib­son oli roo­lis­saan psy­koot­ti­se­na it­se­mur­ha­kan­di­daat­ti­na (tästä vai­keas­ti kään­nettävä sa­na­leik­ki: kuo­let­ta­vak­si luo­ki­tel­ta­va ase).

Sar­jas­ta muo­dos­tui kaik­kien ai­ko­jen pa­ras ros­kae­lo­ku­va­sar­ja, jon­ka kat­so­mi­nen perä­perää on huo­mat­ta­vas­ti mu­ka­vam­pi ko­ke­mus kuin Roc­ky I–IV. Sa­man osan sisäl­le mah­tuu kui­ten­kin bril­jant­te­ja koh­tauk­sia ja ai­ka lim­bo­ja­kin peräjäl­keen.

Kaik­ki sar­jat oh­jan­nut Ric­hard Don­ner pys­tyi viemään bud­dy­bud­dy-po­lii­sie­lo­ku­van ää­ri­ra­joil­len­sa. Suu­rin kun­nia kuu­luu toi­min­ta­ko­me­dian tai­ta­jil­le, Mel Gib­so­nil­le ja Dan­ny Glo­ve­ril­le. Nuo­ren ja van­han kytän yh­teis­pe­li saa­vut­ti sel­lai­sen kult­tia­se­man, että siitä teh­tiin me­ta­vit­si Gib­so­nin täh­dittämään Ma­ve­ric­kiin, jos­sa Glo­ve­ril­la oli ca­meo­roo­li.

En­simmäi­nen osa on ai­ka tui­ma elo­ku­va, jo­ka ot­taa vielä it­sensä jon­kin ver­ran va­ka­vas­ti. Lo­pun kak­sin­tais­te­lu Ga­ry Bu­seyn kans­sa on to­sin lap­sel­li­nen.