Ing­mar Berg­ma­nin sa­ta­ma­ku­vaus tuo eläväs­ti mie­leen van­han ajan työelämän, vaik­ka su­kum­me mie­het eivät reis­san­neet me­rillä, vaan val­jas­ti­vat kos­kia. Mo­ni työ­mies lu­ki pal­jon, lu­ke­vat­ko­han enää.

Kah­dek­san vuo­den jäl­keen ko­tiin Gö­te­bor­giin pa­la­van me­ri­mie­hen mie­lia­la vaih­te­lee, ja budd­ha­lai­suu­des­ta vai­kut­tei­ta ot­ta­neen Har­ry Mar­tin­so­nin "Re­sor utan mål" (1933) –­ro­maa­ni ku­luu kä­dessä. Mies ta­paa it­se­mur­haa yrittä­neen, en­ti­sen jen­gi­tytön.

E­lo­ku­vas­sa on pal­jon muu­ta­kin ajas­ta muis­tet­ta­vaa: mies­ten up­poa­mi­nen töi­hin, ja äi­tien ta­pa käyttää lap­sia avio­pa­rien rii­dois­sa. Jäl­jet jäivät elämään var­sin­kin tytöissä.