Kun valokuvaajataustainen taiteilija ohjaa elokuvan, kolikko voi kääntyä miten päin vain.
Kun valokuvaajataustainen taiteilija ohjaa elokuvan, kolikko voi kääntyä miten päin vain. Anton Corbijn onnistuu kuitenkin luomaan tyylikkään elävän kuvan manchesterilaisen uuden aallon legendan, Joy Divisionin solisti Ian Curtisin, kohtalosta.
Lopputuloksena oli yksi kaikkein aikojen parhaista ”kärsivää muusikkoa” kuvaavista elokuvista. Tärkeintä on se, että Curtisin taustaa ja persoonaa valotetaan vain viitteenomaisesti. Lakoninen tyyli toimii ja poistaa romantiikkaa jamesdean-legendoista.
Control kertoo tiukan kaavan mukaan tästä: harmaat kadut, tylsä työ, kiltti poika, varhainen avioliitto ja lapset, epilepsia, paine, masennus ja itsemurha. Kaikki muu olisi turhaa kuorrutusta.
Manchesterin Factory Recordsille luotu musiikki saavutti aikoinaan valtavaa vastakaikua Suomessakin. Henkilökohtaisesti suhtauduin siihen nihkeästi kuten aikoinaan Stonesia ja Beatlesia vieroksuneet amerikkalaiset bluespuristit. Jos oli Velvet Underground, Doors, Iggy Pop, Bowie ja Stranglers jo valmiiksi, mihin tarvittiin näitä uusia synkeitä soundeja? Varsinkin kun edellämainitut rokkasivat ja osasivat tarvittaessa svengata toisin kuin ilmiötä seurannut leegio goottirockia ja syntikkasoundeihin mieltyneitä jatkajia.
Vanhempaan musiikkiin jämähtäneet pitivät aikoinaan Joy Divisionia masentavana monotoniana, bändinä jolla oli mainio nimi, yksi hieno albuminkansi ja hävyttömän laskelmoiva pophitti ”Love Will Tear Us Apart”. Nykykatsannossa musiikki tuntuu paljon paremmalta kuin vuonna 1980, mutta bändin vaikutteet ja puutteet ovat näkyvissä turhan selkeinä.
Laadukas mustavalkokuva kärsii turhan paljon aliasing-väpätyksestä, joka tosin rajoittuu autojen jäähdyttimiin ja seinäornamentteihin. Ääniraita keskittyy musiikkiin ja dialogiin omalla lakonisella tavallaan. Näyttelijät soittavat ja laulavat live-esiintymisissä itse kotimaisen Ganes-elokuvan tapaan. Tämä toimii paremmin kuin epätodellinen lavamiksaus oikeista tallenteista. Ekstroissa kommenttiraita, 23 min. dokumentti ja 9 min. pidennetyt livekohtaukset.. (PS)