Fan­ta­sian har­ras­ta­jia on kah­den­lai­sia. Toi­set lu­ke­vat en­sin Val­tais­tuin­pe­lin eng­lan­nik­si, kat­so­vat sit­ten suun­niil­leen vas­taa­vat ta­pah­tu­mat tv-sar­jas­ta ja lu­ke­vat suo­men­nok­sen. Toi­set eivät mal­ta ol­la kat­so­mat­ta elävää ku­vaa en­sin. Oi­keas­taan on sit­ten kol­mas­kin ta­pa: jos on eh­ti­nyt lu­kea kir­jat hy­vissä ajoin, ei te­le­vi­sio py­sy perässä.

Ta­val­la ei sinänsä ole niin vä­liä, kos­ka Jen­keissä jo vii­den­teen tuo­tan­to­kau­teen tänä vuon­na eh­tivä draa­ma­sar­ja toi­mii oi­keas­taan kir­ja­mam­mut­te­ja pa­rem­min. Ei kir­ja­sar­jas­sa­kaan ko­vin pal­jon moit­teen si­jaa ole, mut­ta vä­lillä Geor­ge R.R. Mar­tin jou­tui ete­nemään niin mo­nel­la rin­ta­mal­la, että in­ten­sii­vi­syys ka­to­si. Tv-a­dap­tio ete­nee not­keam­min. Osan­sa on kir­jai­li­jan vah­val­la pa­nok­sel­la. Hän ei ole tii­missä pai­no­las­ti ku­ten ai­ka usein voi­si ol­la, kun luo­ja vaa­lii hah­mo­jaan kuin omia lap­siaan.

Neljäs tuo­tan­to­kau­si on jos ei pa­ras, niin ai­na­kin näyttä­vin ja te­kijöiltään eni­ten vaa­ti­va. Man­ce Ray­de­rin va­paa ar­mei­ja hyökkää kan­ni­baa­leil­la, jät­tiläi­sillä ja mam­mu­teil­la täy­den­net­tynä Yö­var­tion jää­muu­ria vas­taan. Sar­jan kes­kei­nen hen­kilö, kää­piö Ty­rion, puo­les­taan jättää Ku­nin­kaan sa­ta­man taak­seen sar­jan mie­leen­pai­nu­vim­man koh­taa­mi­sen jäl­keen.

Mar­ti­nin sa­gan omi­nais­piir­re on se, että kat­so­jia ei sää­litä, vaan kes­kei­siä ja ra­kas­tet­tu­ja hah­mo­ja pan­naan edel­leen hen­giltä ar­mot­ta. Nyt tämän koh­ta­lon ko­kee mon­ta hyvää si­vu­hah­moa, mut­ta myös suu­ri yllä­tys on tie­dos­sa.