Jo Emmanuelle viritti kiinnostus alistavaan seksiin, joka täytti varsinkin ranskalaisten tusinakuvaajien ja ihmeen hyvien sarjakuvataiteilijoiden töitä 1970-luvulla Ranskassa ja Italiassa.
Jo Emmanuelle viritti kiinnostus alistavaan seksiin, joka täytti varsinkin ranskalaisten tusinakuvaajien ja ihmeen hyvien sarjakuvataiteilijoiden (Georges Pichard, Guido Crepax) töitä 1970-luvulla Ranskassa ja Italiassa.
O:n tarina ammentaa kuvastonsa markiisi de Sadelta. Menestyvä valokuvaaja (Corinne Clery) haluaa alistua poikaystävänsä Renén (kulttihahmo Udo Kier) ja tämän rikkaiden sukulaistensa ja ystäviensä seksileluksi, jota alistetaan ja piiskataan. Sadomasokismin ja pehmopornon yhdistelmä tuntuu jo teoreettisena ajatuksena mahdottomuudelta. Niin onkin.
Jatko-osa jatkaa samoja latuja. Sitä vaivaa sama ilmiö kuin edeltäjäänsä. Luultavasti tyylilaji on aivan liian kesy alaa tunteville, ja perinteisen menon kannattajat eivät löydä tästä mitään aistillista, kiihottavaa saati pornografista mielihyvää.
Kuvan ja äänen laadut eivät juurikaan poikkea toisistaan, vaikka tuotannoilla on liki kymmenen vuoden ikäero. Yllättävänkin katsottavaa ja kuunneltavaa laatua. Kuvat ovat ei-anamorfisia eurolaajakuvia, eli eivät kovin laajoja. Ensimmäisestä osasta voi valita leikkaamattoman tai leikatun version. Ei ekstroja. (PS)