Muis­tin­sa me­nettä­nyt muu­ka­lai­nen (C­har­les Bron­son) ajau­tuu vai­mon­sa us­kol­li­suut­ta epäi­levän psy­kiat­rin (Ant­ho­ny Per­kins) oven taak­se, ja pää­tyy osal­li­sek­si tämän ih­mis­pe­liin. Psy­kos­ta par­hai­ten muis­tet­ta­va Per­kins on omal­la ton­til­laan ma­ni­pu­loi­va­na psy­ko­paat­ti­na ja Bron­son näyt­te­lee us­kot­ta­vas­ti ole­van­sa kai­kes­ta pi­hal­la. Ta­ri­na on pe­rin ab­sur­di, mut­ta ehkä sik­si jok­seen­kin mie­len­kiin­toi­nen, vaik­kei ky­seessä ole­kaan millään muo­toa hyvä elo­ku­va.

Myös joi­ta­kin klaf­fi­vir­heitä ja mui­ta hil­peyk­siä voi bon­ga­ta — huo­maa esi­mer­kik­si pal­jaskä­ti­nen hoi­ta­ja leik­kaus­sa­lis­sa tai sa­mas­sa koh­tauk­ses­sa Per­kin­sin kaa­vun hi­hois­ta pil­kot­ta­va vil­la­pai­ta, jo­ta ei enää seu­raa­vas­sa otok­ses­sa löy­dy kaa­vun al­ta.