O­li­si ol­lut haus­ka kuun­nel­la Si­nu­hen Suo­men en­si-il­lan ai­kai­sia yleisö­reak­tioi­ta. Ko­ko kan­sa ymmär­si, että so­ta­vuo­sien jäl­keen il­mes­ty­nyt kak­sio­sai­nen Si­nu­he-ro­maa­ni oli yk­si kaik­kien ai­ko­jen tär­keim­piä his­to­rial­li­sia ker­to­muk­sia. Mitä nyt kom­mu­nis­tit ja kyp­symässä ole­vat mo­der­nis­tit vie­ras­ti­vat oi­keis­to­lais­pa­pil­li­sen taus­tan omaa­vaa kir­jai­li­jaa, jo­ka en­nen kaik­kea vi­ha­si Neu­vos­to­lii­ton ta­pai­sia dik­ta­ruu­re­ja. Kun elo­ku­van muo­toon oli ta­ri­nan vielä saat­ta­nut it­se Mic­hael Cur­tiz, jo­ka oli sentään oh­jan­nut Ca­sab­lan­can, Me­ri­hau­kan ja Ro­bin Hoo­din seik­kai­lut, pet­ty­mys lie­nee ol­lut mel­koi­nen.

Suu­rin syy lie­nee kas­tis­sa, jo­ta ei lo­pul­ta saa­tu tai otet­tu: ei Mar­lon Bran­doa, Ma­ri­lyn Mon­roe­ta, Kirk Doug­la­sia tai Burt Lan­cas­te­ria. Tämä ei kui­ten­kaan voi ol­la ko­ko syy, sillä Ed­mund Pur­dom oli so­pi­van tint­timäi­sen vä­ritön san­ka­rik­si juu­ri sik­si, että vä­rikkäät si­vu­hah­mot sai­vat lois­taa. Ti­lan­ne­han oli sa­ma kai­kis­sa Wal­ta­rin ro­maa­neis­sa­kin. Kai­ken lisäk­si Pe­ter Us­ti­no­vin Kap­tah ja Vic­tor Ma­tu­ren Ho­rem­heb osoit­tau­tui­vat lois­ta­vik­si suo­ri­tuk­sik­si. Jo­pa Ne­fer­ne­fer­ne­fer (Bel­la Dar­vi) me­net­te­li ai­ka­naan, vaik­ka ny­kyi­sin voi täy­dellä syyllä ih­me­tellä, mik­si ku­kaan uh­rai­si van­hem­pien­sa ta­loa ja hau­ta­paik­kaa ky­sei­sen sam­mal­ta­van naik­ko­sen ta­kia.

Ro­maa­ni oli luul­ta­vas­ti liian laa­ja elo­ku­vat­ta­vak­si. Spek­taak­ke­lin su­ju­va dra­ma­tur­gia oli vas­ta Ben Hu­rien ja mui­den seu­raa­jien hei­niä. Cur­tiz jou­tui si­vuut­ta­maan Si­nu­hen mie­len­kiin­toi­set mat­kat Heet­tien pa­ris­sa, Ba­by­lo­nias­sa ja var­sin­kin Kree­tal­la kuin heittämällä. Myöskään kir­jai­li­jal­le tyy­pil­li­siä hyvä nai­nen/­pa­ha nai­nen -a­se­tel­mia ei ke­hi­tel­ty tar­peek­si, vaik­ka mu­ka­na oli it­se Jean Sim­mons. Pal­jon pat­sas­te­lua sen si­jaan saa­tiin. Myös kal­liik­si ke­hut­tu­jen la­vas­tus­ten keh­nous on sil­miin­pistävää var­sin­kin BD-ver­siol­la.