Suo­men kaik­kien ai­ko­jen suu­rim­man jää­kiek­koi­li­jan Tee­mu Selän­teen elämästä ker­to­va elo­ku­va sai en­si-il­ta­kier­rok­sel­laan li­ki poik­keuk­set­ta hyvät ar­vos­te­lut.

En mal­ta ol­la hie­man eri mieltä. Jo ai­koi­naan nais­puo­li­set toi­mit­ta­ja­kol­le­gat il­tapäivä­leh­distä ai­ka­kaus­leh­tiin hämmäs­te­livät, kuin­ka silk­ki­han­sik­kain me­dia koh­te­li Selän­nettä. Mo­nia mui­ta kyllä rie­po­tel­tiin (mm. Nykästä ja Räikköstä). Suo­men kan­san ra­kas­ta­maa ur­hei­li­jaa ei voi­nut tei­la­ta, kos­ka se ei ol­lut hyvää bis­nestä.

Hie­man sa­maa vi­kaa on JP Sii­lin su­ju­vas­sa do­ku­men­tis­sa­kin. Se myös pal­jas­taa te­kijänsä it­sek­ri­tii­kin. Poik­keuk­sel­lis­ta on se, että Selän­teen per­he an­toi lu­van ”­hult­tio­vel­jen” esiin­ty­mi­sel­le auk­to­ri­soi­dus­sa do­ku­men­tis­sa. Ikävä kyllä ky­sei­set koh­tauk­set osoit­tau­tui­vat han­ka­las­ti mu­kaan lei­kat­ta­vak­si, mikä ei välttämättä ole tuo­tan­to­tii­min vi­ka. Ai­nut­laa­tuis­ta tämä kui­ten­kin on.

Ta­val­laan pää­hen­kilö nos­te­taan näin toi­mien en­tistä kor­keam­mal­le ja­lus­tal­le. Vaik­ka an­siot oli­si­vat poik­keuk­sel­li­set, ei huip­pu-ur­hei­lu ole kos­kaan ter­veellä poh­jal­la. Ai­na jo­ku kär­sii, usein myös se ur­hei­li­ja.

Oh­jaa­ja ei myöskään pää­se kar­vois­taan. Kris­ti­nus­koa pitää tu­put­taa jo­ka tuo­tan­toon.