Suo­ma­lai­sen ho­mo­sek­suaa­li­suu­den iko­ni, Tom of Fin­land -ni­mi­mer­killä lyi­jy­kynä­piir­rok­sia tai­teil­lut Tou­ko Laak­so­nen (1920-1991), on saa­nut kuo­le­manjäl­keistä huo­mio­ta ja hyväk­syntää myös he­te­ro­pii­reissä. Nah­kapök­syistä pul­lot­ta­vat su­kue­li­met ovat le­vin­neet ko­ko kan­san sil­mien al­le, print­tien il­maan­nut­tua ai­na ver­hoi­hin ja la­ka­noi­hin as­ti.

Laak­so­sen elämää avaa­vaa elo­ku­vaa syn­ny­tet­tiin suu­ren ko­hun ke­ra. Ta­sa­val­lan sa­ta­vuo­tis­juh­laoh­jel­mis­toon kuu­lu­va elo­ku­va ei pys­ty suu­reen en­nak­ko­ku­hi­naan vas­taa­maan.

Ko­ti­mai­sen elämä­ker­taa­mi­sen hel­ma­syn­nit rii­vaa­vat, Tom of Fin­land ete­nee vä­kinäi­ses­ti. Ai­ka­ja­nan sot­ke­mi­nen tun­tuu pa­kol­li­sel­ta ku­viol­ta, jo­kai­sel­le leik­kauk­sel­le ei ole se­li­tystä. Vuo­si­kym­men­ten vaih­tu­mi­nen hu­tais­taan, lä­hinnä mas­kee­raa­mal­la.

Tek­ni­set va­ja­vai­suu­det ovat kui­ten­kin on­gel­mis­ta pie­nimmät.

Pek­ka St­rang luo tai­dok­kaas­ti mo­ni­muo­toi­sen Tou­ko Laak­so­sen, jon­ka ympä­ril­le oh­jaa­ja Do­me Ka­ru­kos­ken oli­si hyvä ra­ken­taa. Va­li­tet­ta­vas­ti St­ran­gin lisäk­si elo­ku­vas­ta uu­puu tun­tei­den ko­ko spekt­ri. Tou­kon suh­de niin ra­kas­ta­jaan­sa (Lau­ri Til­ka­nen) kuin sis­koon­sa­kin (Jes­si­ca Gra­bows­ky) jää va­ja­vai­sek­si. Kai­ja-si­sar­ta esittävä Gra­bows­ky on saa­nut epä­kii­tol­li­sen tehtävän. Jos­tain mys­ti­sestä syystä nuo­ri nei­ti tois­taa rep­liik­kinsä ko­vin kul­mik­kaas­ti, mo­der­ni hel­sin­kiläi­nen pu­heen­par­si särähtää kor­vas­sa. Lähtöjään mie­len­kiin­no­ton roo­li on oh­jat­tu kä­sittämättömällä ylid­ra­ma­ti­soin­nil­la, kuin ko­ko elo­ku­va ha­lut­tai­siin ve­sittää yh­dellä si­vu­roo­lil­la.

Pii­lot­te­lu­tais­te­lu ho­mo­sek­suaa­li­suut­ta kam­mok­su­vas­sa so­da­nai­kai­ses­sa ja -jäl­kei­sessä Suo­mes­sa näy­tetään vi­suaa­li­sel­la puo­lel­la on­nis­tuen. Po­lii­si par­tioi ho­mo­jen suo­si­mis­sa puis­tois­sa näyttäväs­ti. Pe­lon il­ma­pii­ri jää kui­ten­kin pin­nal­li­sek­si, sy­vimmät tun­ne­ti­lat peit­tyvät vi­suaa­li­suu­den edessä.

Rie­tas­te­lu­mit­ta­rit eivät heh­ku, eivät edes kel­tai­sel­la. Muu­ta­ma räväkkä puis­to­sui­hi­not­to oli­si saat­ta­nut ava­ta Ka­ru­kos­ken elo­ku­van hen­ki­sen ve­to­ket­jun. Tässä muo­dos­sa Tom of Fin­land on hen­tois­ta hy­pis­te­lyä, jos­sa jouk­ko val­koi­sia he­te­ro­mie­hiä ha­luaa toi­tot­taa omaa su­vait­se­vai­suut­taan sek­suaa­lis­ta mo­ni­muo­toi­suut­ta koh­taan — us­kal­ta­mat­ta sa­noa lo­pul­ta mitään. (VA)