K­li­sei­set sa­na­lei­kit käyvät mie­lessä en­nen ”Kä­ve­le­vien kuol­lei­den” seit­semättä tuo­tan­to­kaut­ta. On­ko tämä jo ”­down and out” ja ”­high and dry”, puil­la pal­jail­la uu­sis­ta ideois­ta ja raik­kais­ta tee­mois­ta? Sar­ja­ku­va­sar­jan­kin uu­sia suo­men­net­tu­ja osia en ole in­nok­kaas­ti enää odo­tel­lut. Luu­lo ei ole kui­ten­kaan tie­don väär­ti.

Seit­semäs kau­si kes­kit­tyy aiem­paa enemmän val­lan ja sen käytön psy­ko­lo­giaan. Se hei­jas­taa, sat­tu­mal­ta tai ei, län­si­mai­sen maail­man­ku­van järk­kyvää ti­laa en­na­koi­den Trum­pia, Bre­xi­tiä ehkä Ka­ta­lo­niaa­kin. Ten­dens­sit oli­vat nä­ky­villä, mut­ta en­nen kaik­kea tee­mat ovat ikiai­kai­sen po­liit­ti­sen si­ni ja co­si­ni –käyrän il­men­ty­miä. Ti­vo­li­bis­nes malt­taa jos­kus odot­taa täl­lai­sen käyrän käännöstä. The Wal­king Dead so­pii tähän hy­vin, kos­ka sar­jaa on teh­ty jo kym­me­nen vuo­den ajan mie­tintä­mys­systä to­teu­tuk­seen.

Tur­hia pal­jas­te­le­mat­ta voin lu­va­ta, että piik­ki­lan­gal­la teräs­tet­tyä ba­se­ball-mai­laa hei­lut­ta­van Sa­viors-ryhmän dik­taat­to­ri Ne­ga­nin (Jeff­rey Dean Mor­gan) roo­li on yk­si hur­jim­mis­ta pa­huu­den il­men­ty­mistä val­ko­kan­kaal­la, vi­deol­la tai st­rii­millä. Sc­hotts NY –prätkä­tak­kia on vii­me vii­me ai­koi­na näh­ty niin mo­nien pik­ku­pul­mus­ten päällä, että ai­na­kin minä rie­muit­sin. Ei rot­si oi­keas­taan so­vi ke­nel­lekään näin hy­vin kuin um­pi­hul­lul­le, mut­ta hy­vin ä­lykkääl­le ma­ni­pu­laat­to­ril­le.

Kau­den sym­bo­li, Ne­ga­nin Lu­cil­lek­si ni­meämä mai­la, on vas­ta­koh­ta B.B. Kin­gin sa­man­ni­mi­sel­le Gib­son 335 –sähkö­ki­ta­ral­le. Te­ho on en­nal­laan, mut­ta mo­tii­vi eri. Ja mitä Litt­le Ric­hard ai­koi­naan ky­syi: ”­Lu­cil­le, You won’t do your sis­ter’s will?”