Televisio syrjäytti elokuvan audiovisuaalisena mediana 1960-luvulla ja arviojasta riippuen jo aiemmin.
Televisio syrjäytti elokuvan audiovisuaalisena mediana 1960-luvulla ja arviojasta riippuen jo aiemmin. 1970-luvulla yhdysvaltalainen elokuva koki viimeisen kultaisen henkäyksensä. Ehkä tästä syystä tv-yhtiöt houkuttelivat Hollywoodista tunnettuja kasvoja, joita ei koettu ainakaan selkeiksi taivaanrannan tarpojiksi. Telly Savalas nostettiin Kojakiksi, ja Robert Blake Barettaksi.
Blake oli tuoreen tuntuinen viritys, yhdistelmä rajuja reaktioita ja pehmeää empatiaa. Kun Kojak imeskeli tikkaria, Anthony Baretta suosi palamatonta savuketta. Sarjan suosioon vaikutti myös aavistuksellinen parodia. Jopa konnat ovat aavistuksen naurettavia. Mielessä jäy etäisesti jopa Chester Gouldin klassikkosarjakuva Dick Tracy. Samaan syssyyn voi lukea myös päähenkilön tarve pukeutua valepukuun kuin Holmes ja Lupin konsanaan. Näin Blake pystyi hyödyntämään monipuolista näyttelijän ammattitaitoaan.
Sarjan luoja oli Stephen J. Cannell. Hän myös kirjoitti suuren osan käsikirjoituksista.
Aikansa tv-kuvaksi ja ääneksi hyvksyttävää laatua. Ei ekstroja. (PS)