John Carpenterin kulttikauhuelokuva hönkii pienen kalifornialaisen rantakaupungin asukkaiden niskaan etsien hyvitystä sadan vuoden takaisille tapahtumille.
John Carpenterin kulttikauhuelokuva hönkii pienen kalifornialaisen rantakaupungin asukkaiden niskaan etsien hyvitystä sadan vuoden takaisille tapahtumille. Maalle vastatuuleen vyöryvä usva pistää peilit tärisemään, koirat haukkumaan ja tuolit liikkumaan itsestään, eikä tästä kestä kauaa ennen kuin koukkukätiset aaveet kolkuttavat jo ovella.
Carpenter onnistuu luomaan viihdyttävän jännittävän tunnelman, vaikka ennusmerkit jäävät irrallisen geneerisiksi ja etanan nopeudella liikkuvat murhamiehetkin varsin pehmoksi uhaksi. Myös hahmot jäävät tavanomaistakin latteammiksi sätkynukeiksi, mutta toisaalta näin vältytään tarpeettomalta draamalliselta painolastilta. Jamie Lee Curtis liftaa tiensä kielposkessa vaaratilanteesta toiseen, ja radioaseman omistava yh-äiti (Adrienne Barbeau) saa tahattoman hauskan hetken perustellessaan miksei hän tullut pelastamaan poikaansa. B-luokan elokuva ehdottomasti, mutta sellaisena perin katsomiskelpoinen tapaus.
Kuva pysyy valoisissa otoksissa pääosin hyvin kasassa ja tarjoilee paikoin häivähdyksiä teräväpiirtokuvasta, mutta tummissa otoksissa jälki vaihtelee auttamatta pehmeän ja suttuisen välimaastossa. Mustan taso on sinällään hyvin kohdallaan, mutta valon vähentyessä kuvasta tulee rakeinen, pehmeä ja väritoistoltaan vain vaivoin hallittu. Monenmoista virhettä toistuvasta reunavärinästä pieneen roskaan esiintyy, mutta jälki on silti lähtökohdat huomioiden vielä miellyttävää. Monet virheistä, kuten ajassa 33"18' esiintyvä linssiheijastumalta vaikuttava ilmiö ei toki olekaan HD-kuvan vika, vaan todiste alkuperäismateriaalin rajoista.
DTS-HD Master Audio -kuosiin puettu häviötön ääniraita on moitteettoman selkeä ja syntikkamusiikiltaan aikaisempaa puhtaampi, mutta myönnettävästi tehosteiltaan kolkko ja kalsea.
Harmillisesti julkaisu ei sisällä lainkaan ekstroja. (IJ)