80-luvun kauhuelokuvaa miltei kampisti kanavoiva jännäri seuraa syrjäseuduilla elävän pariskunnan ensitutustumista kulttinaapureihinsa.
80-luvun kauhuelokuvaa miltei kampisti kanavoiva jännäri seuraa syrjäseuduilla elävän pariskunnan ensitutustumista kulttinaapureihinsa. Juonen käänteitä on vaikea paljastaa, mutta metsurimies (Nicolas Cage) saa pian uutta otetta kaatohommiinsa.
Elokuva on epäilemättä syntynyt rakkaudesta kasarikauhupätkiin, joiden seuraan tämä uppoaa vaivatta. Sundance-elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut elokuva on saanut hämmentävän positiivisia arvioita maailmalla ottaen huomioon, että tarina on täysin olematon, audiovisuaalinen kuosi tekotaiteellisesti modernisoitu reinkarnaatio genrestään ja vähin äänin syntyvät hahmotkin ovat henkensä velkaa kaavoille. Tämä maistuu kokonaisuutena rakkaudella tehdyltä sisäpiirin projektilta tai ei lainkaan.
Tekijöitä mukaillen elokuva edustaa parhaalla tavalla hiottua B-luokan elokuvaa, mutta se onko lopputulos riittävän lähellä A-luokkaa ollakseen kiinnostava jääköön kunkin katsojan omaksi valinnaksi. Lopputulos on tältä kannalta ajatellen akateemisesti kiinnostava, mutta toivottoman ylipitkä.
Psykedeelisen postapokalyptisin sävyin väritetty kuva trippailee monin eri tavoin, mutta tarjoilee taiteellisen koherentin maailman, jossa arkinenkin tuntuu kiinnostavalta. Alkukuvat metsurihommista ottavat suorastaan kutkuttavia etiäisiä Perjantai 13. päivästä tai vaikkapa Usvasta, mutta samaa ei voi sanoa Twin Peaksiä lähentelevistä myöhemmistä osioista. Erottelukyvyltään kyse on enintään keskitason esityksestä, mutta ilme vetoaa 80-luvun viboillaan. Vangelista kaiuttava eteerinen musiikkiraita verhoaa rauhallisen filosofisen pohdinnan ja kaikkinaisen trippailun yhdeksi meanderoivaksi tajunnanvirraksi.
Ekstroissa poistettuja kohtauksia (14 min.) ja hyvä kooste elokuvan taustoista (22 min.). (IJ)