Doc­tor Sleep ku­vaa mut­kan kaut­ta ny­kypäivän Hol­lywoo­din di­lem­maa. Ko­koil­lan elo­ku­va ei enää vie ja vi­ki­se, vaan val­tik­ka on siir­ty­nyt te­le­vi­sion suo­ra­tois­to­sar­jo­jen te­kijöil­le. Jos­kus tun­tuu ja var­sin­kin nyt, et­teivät ny­kypäivän nuo­ret oh­jaa­jat enää edes hal­lit­se kak­si­tun­ti­sen ta­ri­noin­nin dy­na­miik­kaa.

S­tep­hen Kin­gin ro­maa­ni Hoh­to (1977, suo­mek­si 1985) sai vuo­sia myö­hem­min jat­ko-o­san Toh­to­ri Uni (2013, suo­mek­si 2014). Doc­tor Sleep on kui­ten­kin en­nen kaik­kea Stan­ley Kub­ric­kin Hoh­to-e­lo­ku­van jat­ko-o­sa. Se hyö­dyntää Kub­ric­kin vi­suaa­li­sia ele­ment­tejä ja an­taa asian­sa tun­te­val­le pie­niä vih­jeitä men­neestä.

Ta­ri­na ker­too, mil­lai­nen ai­kui­nen mies Dan­ny-po­jas­ta on kas­va­nut. Hän ta­paa mui­ta ”­hoh­ta­jia” ja en­nen pitkää ikiai­kai­sia olen­to­ja, jot­ka imevät hoh­toa maus­tee­naan ki­du­tus ja tus­ka.

Ko­vin in­nois­sa­ni en tästä elo­ku­vas­ta ol­lut. Se on ai­van liian pitkä ja kat­so­jan mie­len­kiin­toa ei oi­kein osa­ta herä­tellä. Se muis­tut­taa ai­van lii­kaa vaik­ka­pa vam­pyy­ri­saa­ga True Bloo­din tun­nel­maa. Kär­si­mystä voi myös pit­kittää, sillä kah­den le­vyn lai­tok­ses­sa on mu­ka­na on puo­li­sen tun­tia pi­dem­pi oh­jaa­jan ver­sio.

Oh­jaa­ja Mi­ke Fla­na­gan vas­taa myös kä­si­kir­joi­tuk­ses­ta ja leik­kauk­ses­ta. Ai­na­kin jäl­kimmäi­nen oli­si kan­nat­ta­nut de­le­goi­da.

He­ti perään on an­net­ta­va päin­vas­tais­ta­kin pa­lau­tet­ta. Myön­teistä on ni­mittäin se, että int­ro ja kes­kei­nen tais­te­lu­koh­taus on teh­ty erittäin luo­vas­ti ja is­keväs­ti. On myös haus­ka pa­la­ta Out­look-ho­tel­lin tun­nel­miin. Nämä eivät kui­ten­kaan elo­ku­vaa pe­las­ta.