Hobitin ensimmäinen osa hyötyi ihmeen paljon muutamasta ylimääräisestä minuutista, jotka toivat hieman hengähdysaikaa mahdottoman paahtamisen väliin.
Hobitin ensimmäinen osa hyötyi ihmeen paljon muutamasta ylimääräisestä minuutista, jotka toivat hieman hengähdysaikaa mahdottoman paahtamisen väliin. Ikävä kyllä trilogian toinen osa ei pysty samaan.
Lisäminuutteja on peräti 25, mutta ne eivät tuo tarpeellisia suvantoja, vaan entisestään pitkittävät muutenkin liiaksi venytettyä tarinaa. Lisäarvo on pieni.
Teatteriversiossa ihmeellisellä tavalla kiirehditty vierailu karhumies Beornin luona hyötyy eniten. Lisäykset Thorinin isän Thrainin tarinaan voi myös kokea parannukseksi.
Elokuvan kunniaksi on edelleen sanottava, että se onnistuu vaikeimmissa tehtävissään eli moninainen kääpiöjoukko tuntuu eläväiseltä johtajansa lukuunottamatta ja lohikäärme Smaug tuo lisäarvoa näiden mielikuvituseläinten moninaisiin esiintymisiin elokuvissa.
Se tuntuu kuitenkin kummalta, että Sormusten herrassa erinomaisesti onnistuneet örkit tuntuvat suorastaan tylsiltä. Haltijoissa ei puolestaan ole tarvittavaa henkevyyttä. Voi tosin olla epäreilua verrata uruk haita pikkuhiiseihin tai rivendelliläisiä metsähaltioihin.
Laadukas kuva ja ääniraita. Yllättäen en nyt juurikaan häiriintynyt tietokoneanimointien erottumista oikeasta näyttämötaiteilusta, mitä ihmettelin perusversion ilmestyessä. Kolmella levyllä. Ekstroihin on tallennettu kommenttiraita ja peräti 636 min. dokumentit. (PS)