Kun hyvät ystävä­ni, joil­le pi­ti tehdä kesä­työssä sa­laa ko­neel­la John­ny Thun­ders –­sab­luu­noi­ta fark­ku­ja var­ten, op­pi­vat soit­ta­maan pa­rem­min ja al­koi­vat kuun­nel­la Fo­reig­ne­ria, lap­suus oli ohi. Rock of Ages me­nee vielä enemmän hyvän maun ohi, sillä se ker­too 1980-lu­vun mu­sii­kil­li­ses­ta il­miöstä, suk­ka­hou­su­he­vistä ja he­vi­bal­la­deis­ta, jot­ka edus­ti­vat ai­kan­sa rock­hump­paa.

Jos pi­dit Def Lep­par­dis­ta, Jour­neys­ta ja Twis­ted Sis­te­ristä, tämä on täyttä herk­kua. Myös ky­seistä gen­reä in­hoa­va voi ot­taa ai­moan­nok­sen ro­ko­tet­ta, jos esi­mer­kik­si Poi­son ei oi­kein up­poa jouk­kueen pu­ku­ko­pis­sa.

E­lo­ku­va ei ota it­seään liian va­ka­vas­ti ja on haus­ka. Tom Crui­se te­kee yllättäen eri­no­mai­sen työn rocktäh­ti Stax­xi­na, Alec Bal­dwin on ehkäpä uran­sa par­haas­sa ve­dos­sa klu­bi­no­mis­ta­ja­na ja Paul Gia­mat­ti ot­taa ta­pan­sa mu­kaan omak­seen roo­lin­sa, tällä ker­taa luik­kaa­na ma­na­ge­ri­na.