S­tar Wars saa­gan yh­deksäs ja Lu­ca­sin al­ku­peräi­sen vi­sion mu­kaan vii­mei­nen osa sol­mii tähä­nas­ti­set lan­gat mauk­kaas­ti yh­teen. Ky­seessä ei to­ki ole um­pi­sol­mu sillä ta­ru var­mas­ti vielä jat­kuu en­nen pitkää. Lan­ganpäitä tässä riittää­kin, sillä kaik­ki kah­dek­san aiem­paa osaa on nos­tat­ta­nut se­ka­lai­sen sar­jan odo­tuk­sia ja olet­ta­muk­sia, joil­le pitäi­si nyt löytää mau­kas pää­te­pis­te.

Sekä ga­lak­ti­sen ta­son että hen­kilö­ta­son konf­lik­tei­hin tar­raa­va elo­ku­va kie­put­taa nyt en­tistä vim­ma­tum­min pi­meää puol­ta ja va­loa kes­kenään, näin eri­tyi­ses­ti Reyn ja Re­nin hen­gen­koh­taa­mi­sis­sa, jois­sa paik­ka ja ai­ka se­koit­tu­vat yhtä tiu­kas­ti kuin ko­ro­na­pan­de­mian ai­kai­sis­sa vi­deo­neu­vot­te­luis­sa. Tämä mag­neet­ti­sel­la ve­to­voi­mal­la lä­hes­tyvä lo­pul­li­nen yh­tee­not­to kas­vaa ko­meas­ti siltä vaa­dit­tu­ja saap­pai­ta koh­den, ja mo­lem­pien osa­not­ta­jien käy­dessä myös sisäistä dia­lo­gia koh­ta­lon­sa kans­sa ei ole lain­kaan it­sestään­selvää miltä poh­jal­ta tämä lo­pul­li­nen kamp­pai­lu tul­laan käymään.

Tai­pa­leen al­ku uh­kaa jäädä tah­mean kaa­va­mai­sek­si tar­po­mi­sek­si, mut­ta li­ki­main ti­ka­rin löy­ty­mi­sestä läh­tien seik­kai­lu tun­tuu löytävän uu­den her­kul­li­sen vaih­teen. Kei­tos on lo­pul­ta sa­kea ja sat­tu­mat tun­nus­ta­vat mo­nin pai­koin pe­rimäänsä, mut­ta lä­heskään ai­na ky­se ei kui­ten­kaan ole aiem­pien osien ko­pioin­nis­ta. Kai­kis­ta ris­teä­vistä kaa­ris­ta ja kah­dek­san ai­kai­sem­man osan pai­no­las­tis­ta huo­li­mat­ta tämä trip­lat­ri­lo­gian vii­mei­nen osa sol­mii lo­pul­ta lan­ganpäät asial­li­ses­ti yh­teen.