Jazz-laulaja Billie Holidayn vaiherikas elämä täyttää valkokankaan siinä missä Carnegie Hallin konserttilavankin.
Jazz-laulaja Billie Holidayn (roolistaan Golden Globella palkittu Andra Day) vaiherikas elämä täyttää valkokankaan siinä missä Carnegie Hallin konserttilavankin. Holiday saa tässä niskaansa Hooverin G-miehet, huonot miesystävät, rasismin, huumeriippuvuuden ja maksakirroosin. Kaikista näistä huolimatta liekki väpättää vastustamattomasti lavalla.
Elämänkertaeepoksen muotoon istutettu tarina vaikuttaa vahvasti punotulta tilkkutäkiltä, jossa vuosikymmenten varrelta poimittujen lukuisten näytteiden kautta piirtyy kuva väkevästä, mutta haavoittuvasta ihmisestä. Kuosi on vahvaa periodipatinoitua elämänkertaeeposta, mutta kerronnan tyyli enemmän vaikutteita ottavaa ja avaintapahtumia yhteen kurovaa runoutta kuin tiukkaa historiankirjoitusta.
Elokuva perustuu Johann Harin kirjaan "Chasing the Scream: The First and Last Days of the War on Drugs" (2015), josta tässä valitaan keskiöön Billie Holidayn tapaus. Elokuva vaikuttaa ottavan kirjan monitahoisesta narratiivista yhden langan ja esittelee ylistyslaulunsa luomisvoimalle ja syytteensä rasismia vastaan tämän kautta vapaasti aikakausia harppoen. Kokonaisuus on kiinnostava, mutta elämänkertakuvauksen sijaan kyse on oikeudenkäynnistä, jossa syytettyinä ovat rasismi, huumeet ja erityisesti näiden leikkaus.
Upeasti lavastettu kuva on vakaa, erotteleva ja värikylläinen, mutta hieman turhan utuinen. Tilava ja lämpimästi sykkivä ääniraita luo konsertintuntua musiikkinumeroihinsa eikä anti koskaan tunnu lattaelta. Ekstraton. (IJ)