Jokaisen keski-ikäisen suomalaisen kanssa voi aloittaa keskustelun Spedestä.
Jokaisen keski-ikäisen suomalaisen kanssa voi aloittaa keskustelun Spedestä. Italiassa sama onnistuu Dario Argentosta. Huumoria Suomessa ja kauhua Itaiassa. Molempien elokuvat olivat hurjia menestyksiä 1970-luvulla piti niistä tai sitten ei.
Argento jatkoi Mario Bavan aloittamaa giallo-genreä mestarin elkein. Koko 1970-luku ja hyvän matkaa seuraavaa sujui mallikkaasti.
Yleensä ohjaajan kaanonista puuttuu harrastajan hyllystä juuri tämä elokuva. Aiemmin se oli jo mahdollista nähdä leikkaamattomana ja restauroituna DVD-versiona, taannoin jo BD:näkin kuten tämä Shamelessn koodivapaa levy osoittaa. Tätä kannattaa tiedustella erikoisliikkeistä tai hakea netistä.
Rokkirumpali (Michael Brandon) lähtee seuraamaan giallon arkkityyppiä, tummaan pukuun ja tummiin laseihin sonnustautunutta vaanijaa ja päätyy tappamaan tämän teatterissa samaan aikaan, kun naamioitu hahmo todistaa tapahtuman salamavalon ja pitkän objektiivin avulla. Vainoharhainen kudelma sisältää ohjaajalle tyypillisiä hurjia kuvakulmia ja kamera-ajoja. Hyvin toimii edelleen.
Kuva on laadukas ja ääniraita selkeä. Jenkeissä puukotettu puolitoistaminuuttinen on helppo erottaa, koska sen kuvalaatu on VHS-tasoakin surkeampi. Mutta eipähän jää näkemättä. Myös lyhyemmän teatteriversion voi valita.
Ennio Morriconen musiikki soi kauniisti. Lisätoiminnoista selviää, että Argentoon vaikutuksen tehnyt Deep Purple teki musiikin legendaariseen alkukohtaukseen, mutta sitä ei sopimusteknisistä syistä voitu käyttää. Onkohan tätä saatavilla mistään? Hyvin tämä toki jytisee Morriconellakin.
Argento taisi pitää myös Ten Years Afterin Ssssh-klassikosta (ilmestyi tuoreeltaan 1969 ennen kuvausten alkua), joka erottuu selvästi alkujammailun taustahyllytä.
Katsoja voi valita alkuperäisen italialaisen ääniraidan tai dubatun englannin. Myös englannin tekstitys löytyy.
Myös päälliset on tehty pieteetillä, sillä paperin takapuolelta löytyy alkuperäinen italialainen kansitaide. Se on taas toinen kääntöpuoli, että kustantaja pakkosyöttää omien julkaisujensa mainokset ennen kuin menu aukeaa. Takakannen ilmoittama kesto-aika on väärä.
Ekstroihin on tallennettu 42 min. dokumentti, kuvagalleria ja vaihtoehtoiset alku- ja lopputekstit. (PS)