Rosso kuuluu eittämättä road movie –genressä kulttiluokkaan.
Rosso kuuluu eittämättä road movie –genressä kulttiluokkaan. Boheemi lähtökohta auttoi: ohjaaja halusi käyttää jääkaapista löytyneet filminpätkät, joten kohtaukset toteutettiin kasettien tarjoamien metrien mukaan. Hieman Hitchcockin Köysi-elokuvan tapaan Rosso leikattiin periaatteessa jo kuvattaessa.
Tarinakin toimii. Alkoholisoitunut ja urallaan epäonnistunut sisilialainen tappaja (Kari Väänänen) pannaan keikalle Suomeen, missä selviää kohteen olevan entinen tyttöystävä. Rosso tapaa tämän pikkuveljen (mainio Martti Syrjä), jonka kanssa aloitetaan etsintäretki Pohjanmaan lakeuksille.
Nykykatsannosta Rosso on ennakoiva elokuva yhdentyvästä Euroopasta. Näin silläkin uhalla, että koko käsite on klisee. Mutta kaikki löytyy täältä: suomalaisen kulttuurin silloinen umpinaisuus ja ohuus, kansojen näennäinen erilaisuus, myös erilaisuuden sieto.
Elokuva toteutettiin käytännössä italiaksi. Nuori Väänänen opetteli kielen niinkin hyvin, että filmifestivaaleilla sisilialaiset ihmettelivät, miksi pääosaan palkittiin sardinialainen, vaikka aidon murteen omaavia näyttelijöitä olisi löytynyt.
Oma lukunsa ovat Sisiliassa tehdyt harvinaisen toimivat joukkokuvaukset. Esimerkiksi torikohtaukset toteutettiin piilokameralla, jotta väkijoukon käyttäytyminen näyttäisi luontevalta. Kuvauslupiakaan ei kyselty. Rosso on oiva esimerkki ohjaajansa loistavista tuotannollisista voimavaroista.
Rossossa myös kerronnan sisältö onnistui. On nimittäin aikamoinen saavutus yhdistää Danten sentään pian 700 vuotta vanhan Jumalaisen näytelmän viitekehys ja runoelmat gangsteritarinaan.
Näinkin korkeakulttuurinen tausta loi yhteisen muistikuvan populaariin suomalaiseen tietoisuuteen, kun päähenkilöt laulavat duona ”Sono italiano/Olen suomalainen” amerikkalaisen auton yhtenäisellä etupenkillä.
Keskitason kuva näyttää jopa yllättävän tarkalta, sillä kyseessä oli halpatuotanto kaikkiaan kuuden hengen tiimillä näyttelijät mukaan luettuina. Selkeä monoääni. Ekstroissa 20 min. ohjaajan haastattelu, traileri ja biografia. (PS)