Char­les Dic­ken­sin ro­maa­nin fil­ma­ti­soin­ti­na pä­tevä. Muu­ta­ma koh­taus ta­voit­taa hie­nos­ti sen­ti­men­taa­li­sen ta­son, jo­ka on vain otet­ta­va vas­taan il­man kyy­ni­siä tun­tei­ta. Haus­kaa­kin osa­taan pitää. Ta­ri­nan suu­rin an­sio on kak­si­ja­koi­ses­sa ra­ken­tees­sa. Toi­nen isättö­mistä lap­sis­ta si­joi­te­taan rik­kaa­seen, toi­nen köyhään miljöö­seen. Kum­pi lie­nee on­nel­li­sem­pi?

Laa­du­kas ku­va ja ää­ni­rai­ta. Ei ekst­ro­ja.