E­lo­ku­va­maail­man hu­hu­jen mu­kaan Ken Loach on oh­jan­nut vii­mei­sen pitkän elo­ku­van­sa. Jos näin har­mil­li­ses­ti kä­vi­si, on ilo nähdä, että eng­lan­ti­lai­sen rea­lis­min suur­mes­ta­ri jättää jää­hyväi­set tyy­lil­leen us­kol­li­se­na. Ää­ri­so­sia­lis­ti­nen maail­man­kat­so­mus on läsnä vii­mei­seen ku­vaan as­ti.

Ja­mes ”­Jim­my” Gral­ton (Bar­ry Ward) pa­laa Ir­lan­tiin kym­me­nen vuo­den Ame­ri­kan-reis­sul­taan. Po­liit­ti­nen ja us­kon­nol­li­nen il­ma­pii­ri on jat­ku­vas­sa muu­tos­ti­las­sa, nuo­ri­so tun­tee it­sensä ko­dit­to­mak­si. Kyläläis­nuor­ten pai­nos­tuk­sen alai­se­na Gral­ton suos­tuu avaa­maan hylä­tyn seu­rain­ta­lon uu­des­taan. Tai­de­pai­not­tei­suus ryt­mi­mu­siik­kei­neen ja tans­sei­neen osoit­tau­tuu kylän ka­to­li­sel­le yli­mystöl­le vas­tus­ta­jak­si, vieläpä suo­si­tuk­si sel­lai­sek­si. Vas­tus­ta­ja pää­tetään nu­jer­taa kei­no­ja kaih­ta­mat­ta.

Loach py­syy us­kol­li­se­na nä­ke­myk­sel­leen. Lä­hes ka­si­kymp­pi­senä­kin hän van­noo mus­ta­val­koi­ses­ti so­sia­lis­ti­sen anar­kis­min, to­ki vä­ki­val­lat­to­man val­lan­ku­mouk­sen ni­meen. Po­lii­si, kirk­ko ja val­tio edus­ta­vat ai­dan tois­ta puol­ta. Ta­hoa, jo­ta vas­taan yk­silön on to­del­la tais­tel­ta­va saa­dak­seen asiat ta­pah­tu­maan. Loac­hin ta­pa ku­va­ta ar­kea on omas­sa eh­dot­to­muu­des­saan kieh­to­va. Välttämätön rak­kaus­ta­ri­na jä­tetään ta­ka-a­lal­le, tai­ta­vas­ti joh­ta­vaan juo­neen se­koit­taen.

Jim­my’s Hall oli eh­dol­la Can­ne­sin pää­sar­jas­sa. Va­kieh­do­kas Loac­hil­le kun­nia­no­soi­tus oli jo kah­des­tois­ta. Se on la­jin­sa ennä­tys. Elo­ku­va esi­tetään Rak­kaut­ta & Anar­kiaa –­fes­ti­vaa­lien sar­jas­sa ”A­vai­ne­lo­ku­vat”. Kuul­ta­va­na on eng­lan­nin­kie­li­nen (mel­ko haas­ta­va) ää­ni­rai­ta. Ei teks­ti­tyk­siä. (VA)