Kesäkuussa 1967 järjestetty Monterey Pop oli viattoman kukkaisajan ensimmäinen ja lopulta viimeinen kukoistuspiste ennen kuin paha maailma kietoi uuden ilmiön pauloihinsa.
Kesäkuussa 1967 järjestetty Monterey Pop oli viattoman kukkaisajan ensimmäinen ja lopulta viimeinen kukoistuspiste ennen kuin paha maailma kietoi uuden ilmiön pauloihinsa.
Pennebakerin Monterey Pop on edelleen kaikkien aikojen paras musiikkifestivaalia kuvaava dokumentti. Kohokohtia ovat Joplinin raaka “Ball and Chain”, The Whon itsetuhoinen “My Generation” ja Hendrixin pyromaaninen “Wild Thing”.
Criterionin hieno laatikko sisältää kaikkiaan kolme levyä. Pennebaker oli mukana luomassa klassikolle uutta ilmettä.
Kuva näyttää hyvältä menettämättä dokumenttityyliin sopivaa rakeisuutta. Eniten on saatu aikaan äänelle. Mukana ovat legendaarisen äänittäjän Eddie Kramerin kokoamat modernit miksaukset, jotka levittävät stadionsoundiin kuuluvaa nurkkafeedbackia ja yleisön ääniä takakanaviin. Vaikuttavaa. Toisaalta voit valita myös alkuperäisen monon, joten puristitkin ovat tyytyväisiä. Ekstroihin on tallennettu kommenttiraita, faktaruutuja, tekijöiden 29 min. haastattelu, muiden osanottajien radiohaastatteluja, kuvagalleria, faksimile festivaaliohjelmasta, traileri, radiomainoksia ja 64-sivuinen triviavihko. (PS)