Yläluokkaa haukutaan mielellään kevytmieliseksi.
Yläluokkaa haukutaan mielellään kevytmieliseksi. Mutta annapas olla, jos jetset henkevöityy. Silloin taitavat jäädä lapset vieläkin enemmän heitteille.
Patriarkka on kuollut ja tämän kolme aikuista, perin lapsellista poikaa päättävät lähteä Intiaan, jossa äiti toimii kristillisen kirkkkoyhteisön vetäjänä.
Katsojaa viedään kuin liekaa narussa liki hermoromahduksen partaalle, kun eksentrinen kolmikko sekoilee neuroosiensa viemänä pitkin Intiaa. Isän Louis Vuitton –laukut seuraavat junista mopotakseihin. Lopulta seuraa epäsovinnainen kehityskertomus, laukut pudotellaan satamalaiturille ja menneisyyden salvat aukeavat.
Kyseessä on erikoinen elokuva, josta joko pitää tai ei. Voi olla myös vaikea edes päättää, mitä tästä pitää. Hyvä niin.
Visuaalisesti antoisa kuva saa tarkan toiston. Ääniraitaa käytetään jo vaatimattomammin, mutta musiikki soi ja on valittu hyvin. IPod soittaa Bosen SoundDockista milloin Kinksia, milloin Stonesia. Intialaiset elokuvasävelmät soivat ohjaaja Satyajit Rayn kunniaksi. Kaikkein tärkein teeman syventäjä on ennen kaikkea Joe Dassinin ”Les Champs-Elysées”, joka kertoo karua kieltään rikkaiden elämän tyhjyydestä.. Ekstroissa 13 min. lyhytfilmi ”Hotel Chevalier”, jonka voi katsoa ennen elokuvaa, sekä 21 min. dokumentti. (PS)