Ac­ton Ca­suals on ai­kuis­ten mies­ten klu­bi, jo­ka van­noo Tot­ten­ha­min ni­meen. He eivät kui­ten­kaan tyy­dy hei­lut­ta­maan hui­ve­jaan, vaan ha­ke­vat vas­tak­kai­na­set­te­lua eli tap­pe­lu­ja hy­vin­voi­van Lon­toon sym­bo­lin, Chel­sean, kan­nat­ta­jien kans­sa tai mit­telöä poh­jois­lon­too­lai­ses­ta her­ruu­des­ta Ar­se­nal-fa­nien kans­sa.

Au­to­kor­jaa­moa pyö­rittävän Bil­lyn ka­ris­ma ja ko­vat nyr­kit mer­kit­sevät val­taa pyö­rittää kym­me­nien mies­ten ka­tuar­mei­jaa. Tämä on tar­peen, kun hän jou­tuu kah­nauk­siin van­ki­las­ta pa­lan­neen tun­ne­tun gangs­te­rin kans­sa.

Top Dog yh­distää fu­tis­hu­li­gaa­ni-la­ji­tyy­pin brit­tiläi­seen gangs­te­rie­lo­ku­vaan ja so­siod­raa­maan. Se on kir­joi­tet­tu ja näy­tel­ty hy­vin. Lo­pus­sa elo­ku­van in­ten­si­teet­ti kui­ten­kin ha­joaa kä­si­kir­joi­tuk­sen kli­seemäi­sen ete­ne­mi­sen ta­kia. Top Dog pe­rus­tuu kä­si­kir­joit­ta­ja Dou­gie Brim­so­nin omaan ro­maa­niin.

A­suin it­se 1980-lu­vul­la vii­kon East Ac­to­nis­sa. En näh­nyt enkä ko­ke­nut mitään epä­miel­lyttävää. Tai­sin liik­kua oi­keil­la kul­mil­la. Enkä lauan­tai­sin.