Suosittuihin tietokonepeleihin perustuvat elokuvat eivät ole kovin arvostettuja.
Suosittuihin tietokonepeleihin perustuvat elokuvat eivät ole kovin arvostettuja. On vaikea tarjota hyvää tuotetta kahdesssa eri kategoriassa. Jompikumpi kärsii, ja yleensä se on jälkimmäinen. Mutant Chronicles yllättää, sillä selvistä lapsellisuuksistaan huolimatta se ei saa katsojaa epätoivon valtaan. Luultavasti syynä on tavallista nimekkäämpien näyttelijöiden lisäksi se, ettei elokuva peittele lähtökohtiaan ja muistuttaa avoimesti räiskintäpeliä.
Tärkeämpää on, mitä ajatuksia herätetään. Vuonna 2707 maapallo on jaettu neljän ison konsernin valtaan. Sotia käydään edelleen vallihaudoissa, vaikka teknologia on kehittynyt. Kun upseeirit pärjäävät sodassa, heidän bonuksena kasvavat ja konsernin osakekurssi nousee. Lopullinen uhka on kuitenkin syvällä maan alla, ikiaikainen konepeto, joka muuttaa ihmisiä mutanteiksi.
Viimeistään tämä elokuva nostattaa EU-uskoa, sillä juuri mitään muuta mahdollisuutta estää tällainen tulevaisuudenkuva ei ole kuin ylikansallinen päätäntavalta, joka kaihtaa ylivertaisen markkina-aseman haalimista yritysostoilla. Kuka sanoi, ettei tietokonepeleissä ja niihin perustuvissa elokuvissa ole filosofista tahi yhteiskunnallista pohjaa?
Kuvan laatu vaihtelee, joten piakkoin kauppoihin tuleva uusi BD-laitos lienee paikallaan. Suurinta murinaa aiheuttavat turhan heppoisasti tietokoneella luodut mutantit. Ääniraita puolestaan toimii hyvin erotellen ja tilaa luoden. Ei ekstroja. (PS)