So­fia Cop­po­lan showelämän ek­sis­ten­tia­lis­mia ta­pai­le­va draa­ma on help­po siirtää mo­neen muu­hun­kin elämä­na­luee­seen. Toi­min­tae­lo­ku­van täh­ti John­ny Mar­co (S­tep­hen Dorff par­haas­sa roo­lis­saan) elää su­muis­ta ja tur­hanpäiväistä elämäänsä kun­nes 11-vuo­tias tytär (mai­nio El­le Fan­ning) tu­lee kylään äi­din hylät­tyä tämän.

Tun­tuu siltä, että vas­ta tyttä­reen uu­des­taan tu­tus­tues­saan mies al­kaa pik­ku­hil­jaa ke­riä elämänsä na­ru­ja ko­koon. Vaik­ka tämä tun­tuu kli­sei­seltä, to­teu­tus on am­mat­ti­tai­toi­nen. Yllättäväs­ti tai­de-e­lo­ku­va pys­tyy ole­maan myös haus­ka.

Voi ol­la, että ka­la­puik­ko­mie­hen­kin saa tätä kat­so­maan, sillä har­vas­sa laa­tue­lo­ku­vas­sa Fer­ra­ri mu­rah­te­lee yhtä kut­su­vas­ti. Ja sa­mal­la niin tyhjänpäiväi­ses­ti. Tässäpä on lois­ta­va ope­tus­fil­mi kai­kil­le työväen­puo­lue Ko­koo­muk­sen kan­nat­ta­jil­le, hie­nos­ta uras­ta ja me­ren­ran­ta­ta­los­ta haa­vei­le­vil­le.