Län­nen­mie­hen ot­teel­la teh­ty roo­ma­laiss­pek­taak­ke­li ker­too käytännössä li­ki sa­man ta­ri­nan kuin Ri­de­ly Scot­tin Gla­diaat­to­ri 36 vuot­ta myö­hem­miun, mut­ta pidättäy­tyi hie­man pa­rem­min his­to­rial­li­sis­sa fak­tois­sa.

Ai­ka mo­ni suo­ma­lai­nen kat­soi elo­ku­van 1970-lu­vun alun us­kon­nol­lisä­vyt­teis­ten his­to­rial­lis­ten spek­taak­ke­lien teh­dessä voi­mal­la pa­luun elo­ku­va­teat­te­rei­hin, kun ih­mi­set ha­lu­si­vat pien­ten tv-ruu­tu­jen­sa ää­restä väl­jim­mil­le vi­suaa­li­sil­la nau­tin­noil­le. Teat­te­rei­hin tuo­tiin yleensä raa'as­ti ly­hen­net­ty ver­sio, mikä osal­taan se­littää Roo­man val­ta­kun­nan tu­hon huo­noh­koa mai­net­ta.

Suu­rin syy tiet­tyyn yleen­kat­see­seen oli, että Ant­ho­ny Man­nin kol­me vuot­ta aiem­min me­nes­ty­neessä El Ci­dissä Charl­ton Hes­ton sai Sop­hia Lo­re­nin heh­ku­maan, mut­ta seu­raa­vas­sa koi­tok­ses­sa Ant­ho­ny Boyd ei saa­nut mitään otet­ta Lo­re­nis­ta, eikä tämän jäl­keen ko­ko uras­taan.

E­lo­ku­va ei ole myöskään saa­nut ar­vos­tus­ta, kos­ka se ei Ben Hu­rin ta­paan luo­nut oma­peräistä tai­teel­lis­ta il­miötä ja Ben Hu­ris­ta poi­ke­ten ei myöskään tah­kon­nut dol­la­rei­ta. Mie­lestä­ni se on kui­ten­kin yk­si par­hai­ten ajan­ham­mas­ta vas­tus­ta­nut his­to­rial­li­sen spek­taak­ke­lin edus­ta­ja.

A­lec Guin­ness ei tain­nut ko­ke­mus­ta juu­ri­kaan pe­rus­taa, mut­ta juu­ri Mar­cus Au­re­liuk­sen kieh­to­va hah­mo on kan­ta­va voi­ma, jo­ta mes­ta­rinäyt­te­lijä kan­nat­te­lee hie­nos­ti. Aja­tus­maail­maa kii­hot­taa se, että ko­ko tun­ne­tun maail­man yk­sin­val­tias oli­kin lu­ke­nut fi­lo­so­fi, jo­ka miet­ti asioi­ta syväl­li­ses­ti ja ob­jek­tii­vi­ses­ti. Ja­mes Ma­son luo omal­la pie­teet­ti­sellä työllään kreik­ka­lais­taus­tai­se­na or­ja­na lin­kin kei­sa­rin ja Krei­kan suur­ten tie­de­mies­ten vä­lil­le.

Hä­nen ja Au­re­liuk­sen jäl­keen oli­kin sit­ten tällä sa­ral­la hil­jais­ta, kun val­ta­kun­ta to­del­la tu­hou­tui ja kes­kiai­ka pik­ku­hil­jaa jämäh­ti ti­lal­le.