Lä­hi-idän öl­jy käy yleispä­tevästä ai­he­pii­ristä, jo­ka ei van­he­ne. Kesän 2006 Is­rae­lin ja Hiz­bol­la­hin kärhämä käy hy­vin taus­tak­si Sy­ria­nal­le, jo­ka ku­vaa ku­vit­teel­li­sen emii­ri­kun­nan, ter­ro­ris­min, USA:n hal­lin­non, osa­ke­mark­ki­noi­den sekä ame­rik­ka­lai­sen ase- ja öl­jy­bis­nek­sen käytännön seu­rauk­sia.

S­te­ven So­der­bergh toi­mi apu­lais­tuot­ta­ja­na, mikä luo sil­lan huu­me­kaup­paa ku­vaa­vaan Traf­fi­ciin. Tällä ker­taa ai­he­pii­ri on eri, mut­ta lähtö­koh­ta sa­ma. Yk­sittäis­ten ih­mis­ten ko­ke­maa ku­va­taan isä ja poi­ka -suh­teen kaut­ta.

Loh­du­ton ta­ri­na, hie­no to­teu­tus. Tämä pa­nee lu­ke­maan Is­rae­lin is­kuis­ta Li­ba­no­niin jäl­leen hie­man terä­vim­min sil­min.

E­lo­ku­van suu­rin me­riit­ti on help­po­jen mus­ta­val­koi­suuk­sien välttä­mi­nen, sekä ta­ri­nas­sa että hah­mois­sa. Tämä elo­ku­va ei ole räi­keäs­ti de­mok­raat­tien tai re­pub­li­kaa­nien ää­nen­kan­ta­ja, eivätkä hah­mot ole täy­sin yk­sioi­koi­ses­ti hy­viä tai pa­ho­ja. Cloo­ney voit­ti roo­lis­taan si­vuo­sa-Os­ca­rin, mikä ei tun­nu täy­sin oi­keu­te­tul­ta, sillä Matt Da­mon te­kee tässä mo­nin ver­roin ve­revämmän suo­ri­tuk­sen.