Robert Zemeckis teki jo kolme vuotta sitten Napapiirin pikajuna –elokuvansa liikkeenkaappaustekniikalla, jossa anturoilla täplitettyjen näyttelijöiden työ ajetaan digitaaliseen animaatiprosessiin.
Robert Zemeckis teki jo kolme vuotta sitten Napapiirin pikajuna –elokuvansa liikkeenkaappaustekniikalla, jossa anturoilla täplitettyjen näyttelijöiden työ ajetaan digitaaliseen animaatiprosessiin. Tämä kokeilu vielä floppasi kankeuttaan, mutta Beowulfissa tekniikan hyödyt on osattu käyttää ja huonot puolet välttää.
On jopa ihme, kuinka huonot arvosanat Beowulf on kriitikoilta saanut. Sitä voi nimittäin pitää fantasiagenren merkittävien elokuvien joukkoon kuuluvana. Neil Gaiman ja Roger Avary ovat ansainneet onnittelut tyylikkäästä käsikirjoituksesta.
Beowulfin teema on myytin ja sankaruuden hauraus perimmäisen totuuden edessä. Erikoista on se, että elokuva osataan lopettaa hienosti, mikä on sankarimyyttien heikko kohta.
Mikä hauskinta, Quadrophenian vuosistaan pullistunut Ray Winstone saa näytellä sydämensä kyllyydestä atleettia. Sen hän toistaa liki samalla raivolla kuin toisen äskettäisen onnistuneen fantasialelokuva 300:n spartalaiset. Beowulf on yksi onnistuneimpia viikinki- saati lohikäärmeaiheisia elokuvia.
Jo työn luonteesta ja tekniikasta johtuen erinomainen audiovisuaalinen laatu leimaa koko teosta. Oikeastaan vain ihmisten ja hevosten juoksu rytmittyy luonnottomasti. Preferenssitason kokemus, ehdottomasti. Tämä ei jää yhteen katselu- ja kuuntelukertaan. Ekstroissa 63 min. dokumenttia ja 12 min.poistettua kohtauksia. (PS)