Kuin kreikkalainen draama tai vanha mykkäelokuva.
Kuin kreikkalainen draama tai vanha mykkäelokuva. Yksinkertainen juoni, mutta suuri teema: ihminen käyttäytyy raadollisimmin juuri viattomia kohtaan. Ohjaaja kertoo samalla mielipiteensä niille liki 50 prosentille, joiden mielestä kuolemanrangaistus tulisi sallia Suomessa. Tuskin moni heistä tätä elokuvaa tulee katsomaan.
Elokuva jää kummittelemaan mieleesi, mutta on hieman pitkä. Intensiteettiä lasketaan tietoisesti vankilajakson aikana, jotta loppuiskua ei vaaranneta.
Von Trier tavoittaa minimalistisella tyylillään menneen hengen. On kuin heijastaisit vanhoja kaitafilmejä mummolan seinälle. Pohjoismainen fiilis ja luonto on muutenkin esillä, mikä panee epäilemään, että tapahtumapaikka on jossain Michiganissa.
Björk-menninkäinen hurmaa sokeutuvana yksinhuoltajana. Toinen skandinaavi, Peter Stormare, tavoittaa saman, hieman uneliaan tason, mitä amerikkalaisnäyttelijältä ei edes odota. Catherine Deneuve menettelee duunarina. Musikaaliosioissa on menoa, varsinkin ensimmäisessä tehdassalikohtauksessa.
Menneistä dogma-teeseistään tuttu ohjaaja käyttää nykytekniikkaa, mutta kuva ei ole niitä tarkimpia. Käsivarakamera viuhahtelee puhujasta toiseen siihen malliin, että keskivertoisä jo ärähtäisi kotikuvauksissa. Tämä huiskinta kuitenkin toimii.
Björkin lapsenomainen musiikki soi upeasti. Äänet kompensoivat sitä, mitä sokea päähenkilö koko ajan menettää. Björk on amerikkalaisten musikaalien ystävä ja harjoittelee Sound of Musicin esittämistä harrastepiirissä. Äänitehosteita käytetään jonkin verran tehdastyötä kuvaamaan. Ekstroissa Von Trierin sata silmää -dokumentti, tanssikohtausten pikavalikko, biografiat, linkit neljän von Trier -elokuvan traileriin, ohjaajan kommenttiraita ja kuvagalleria. (PS)