Keväällä 1976 Hurriganes täytti Oulun jäähallin.
Keväällä 1976 Hurriganes täytti Oulun jäähallin. Riffipohjainen kitaristi Ile Kallio oli joltisenkin hyväksytty soundivelho Albert Järvisen seuraajaksi. Odotukset olivat kovat, ja Hot Wheels –levy oli tullut kauppoihin. Samaan aikaan markkinoille tuotettu elokuva perustui uuteen musiikkiin, mikä vähensi tehoa kolmen edellisen levyn sfääreistä.
Jussi Itkonen ohjasi elokuvan perin halvalla, eikä suureen dramaturgiaankaan pystytty. Varsinkin nuorten rakastavaisten (Kari Heiskanen ja Lilli Kaipainen) ymppääminen tarinaan tuntuu perin päälle liimatulta.
Elokuva on kuitenkin osa suomalaisen rockin historiaa, mille tähdet. Puhtaana elokuvanahan tämä on vain yhden tähden luokkaa. Kuumia kundeja ei ole hevin päässyt näkemään, jos ensi-iltakierroksen missasi aikoinaan.
Ihmeen tarkka ja välillä kauniisti värit toistava kuva yllättää, sillä tuotantotiimi joutui suurin piirtein hakemaan uutta filmiä pitkin kaupunkia sitä mukaa, kun vanhat käytettiin. Hurriganesin musiikki jytää monona siinä missä saman ajan Dr. Feelgoodin Dow by the Jetty, mutta äänitykseen liittyvät ongelmat kuuluvat ajoittain.
Ekstroissa Hurriganesin musiikkiin perustuva mainosfilmi Shell Super Oil. Cissen kitaramaiseen plekrabassotteluun ja Ilen slidesoittoon muhevasti pohjautuva lisä on paikallaan, sillä mainospätkää on moni bändin fani käynyt varta vasten katsomassa Heurekan vanhojen mainosten esityksissä. Kajalit olivat silmissä jo vuosia ennen Hanoi Rocksia. Remu seurasi uutta aaltoa, ja oli näemmä vaikutuksille altis myös tyyliä myöten. (PS)